Aikakauden alku ja loppu.

Eilisen pikakirjoittelun jälkeen pohdin, että onko tässä mitään järkeä pitää kahta blogia, jos päivitysten taso kärsii kiireestä? No ei ole.

Siksi päätinkin, että tämä blogi tulee hiljenemään ainakin toistaiseksi ajan puutteen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita blogailemisen loppumista, vaan rakkaat lemmikkini siirtyvät määrittelemättömäksi ajaksi seikkailemaan toisen blogini puolelle.

Hypähtäkääpä siis lukemaan There's a party upstairsia ! Hop!

Istuu, antaa tassua ja mennöö maahan!

Sillain tekee meidän Gloria.

Kuukausi on kulunut viime päivityksestä, aika raskaita viikkoja ollut tässä alkuvuodesta ja blogien ylläpitäminen on maistunut ajatuksenkin tasolla jo täysin puulta. Nyt talviloman koittaessa elämäkin voittaa meidän laumassa ja matkattiinkin jälleen Tampereelle... ja tänne me muutetaan kesäksikin!

Tykitän nyt vielä muutkin ilouutiset tähän samaan syssyyn:
Ihana Armani täytti kokonaiset kaksi vuotta ja  Gloria-muru on saanut helmikuun aikana ensimmäisen vuoden täyteen!

Tyttö on kasvanut muutaman kuukauden aikana, mutta nyt tuntuu, että ollaan jo siinä koossa mihin jämähdetäänkin. Vielä on paljon oppimista ja tekemistä, mutta nyt alkaa jo näyttämään siltä, että kotikoiran arki alkaa sujumaan meidän perheessä. :)

Nyt olisi tarkoitus startata tytön kanssa leikkikoulu ja pentukoulutus! Jännityksellä odotan.

Kuvaspämmi ja uudet häkit! ♥

Eilen haettiin postista uudet häkit siipuloille. Oujee, niistä tulee niin hienot! Alunperinhän nuo on tosiaan papukaijahäkkejä, mutta muutkin ovat näitä sinsukäyttöön ottaneet, niin uskalsin itsekin, nuo kun ovat kalteriosia lukuunottamatta puuta. Mutta nätit ne vaan on! Nyt pitäis päästä vaan hakemaan vaneria ja sahailemaan tasoja, sekä haeskella jostain rautalankaa, että saa viriteltyä riippusiltoja. Ja avaimenperiä sun muita, että saa viritettyä riippumattoja ja noppia! Sisustusinto iskee, kivaa.

Perustin muuten tähän kylkeen tuollaisen epäeläimistä kertovan blogin, There's a party upstairsin. Sinne lähinnä päivittelen miten muutto edistyy ja missä näin yleensäkin mennään meikäläisen elämässä ja alkavassa koulutuksessa.

Nyt niitä kuvia!

Ne uudet häkit, oisin jo ihan into piukeena kokoamassa nuo. :D

Chinchillojen nenät on ihan liian söpöjä. ♥

Armani valmiina ulkoiluun.

"Anna jo. Jukoliste."

Nana ei innostunut kuvaamiseta, joten tässä pari kuvajaista isä Remuluksesta. Vöömi siinä.

Kolmatta kuukautta, ei mittään!

Nyt jos koskaan on aika kirjoitella, hävettää että hiljaiselo jatkui näinkin pitkään. Nytkin pientä kiirettä pukkaa (ei oikeasti, mutta tahdon leikkimään piskin kanssa!)

Ensimmäisenä Nana ja Remulus pääsivät uuteen kaappihäkkiinsä asustamaan, josta voisin tännekin napata muutamat kuvatukset. Viihtyminen on ollut ihan jees, kun vielä saisi kaikki riippumatot ja muut tilpehöörit paikalleen, niin touhuilu olisi taattu. Ongelmana on ollut vaan turhan ohkainen verkko, josta on muutamat rautapalat napattu talttahampailla pois ja pelkäänkin, että pian jompi kumpi joko rikkoo hampaansa, tai nielaisee tuollaisen pätkän. Eli uusi verkko kehiin, kiitos!

Toisena suurena juttuna on se, että meillä on juhlittu synttäreitä! Ensin oli omat synttärini, sen jälkeen pikkuiset gerbiilineitoset Myy ja Sohvi täyttivät kokonaiset 2 vuotta ja 6.11. juhlittiin Morellon kuudetta syntymäpäivää. ♥ Voi mun karvaturrejani!

Pitkään olin miettinyt myös ottavani Morellon tassujen kuvat omiin jalkoihini, ja tässäpä lopputulos:

Eilen (ja tänäänkin) käytiin koirapuistossa tohottamassa, oi kun siellä oli corgeja paikalla! Mahtiylläri! Ja vielä että toinen oli ihan piäni 4kk ikäinen mussukka, Morello näytti joltain malamuutilta sen rinnalla... :D Lähes iski pentukuume itelle, mutta eiköhän tuo yksi haukkuva pötkö täytä senkin tarpeen. Corgiseurankin kanssa ollaan sovittu jo vaikka mitä kivaa touhua ja tohotusta tulevalle vuodelle ja nyt tulee joulukin, niin eipä ole aikaa ajatella hauvavauvoja!

Ihme pätkissä tuli kaikki plörinät tähän, ensi kerralla vois pistää ajatustakin vähän mukaan. :D

Onnea Armani!

Murumies saavutti eilen puolen vuoden iän! Nyt kun kuviakin katselee, niin onhan tuo kasvanut hieman siitä mitä tänne tullessaan oli, on se silti mun pikkuinen. Kolmeen yhteiseen kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä, Armanin touhuja on ollut ilo katsella ja päästä tutustumaan tähän jauhosämpylään.

Onnea Armis!

Pian tulee myös vuosi siitä, kun Nana ja Remulus muuttivat sinsulaan asumaan. Voi murut!

Kuulumiset ja PetCollectiven ihana CorgiCam!

Heti ensimmäisenä: pahoittelut, että viime kirjoittelusta on yli kuukausi aikaa. Pienellä ihmisellä on ollut tässä tehtävää ja ihmeteltävää, kun on tullut kouluttauduttua uuteen työhön, äiti on muutettu uuteen kotiin, on käyty moottoripyörämatkalla Kouvolassa ja puuh. Eikä nuokaan kyllä taida olla tarpeeksi hyviä tekosyitä jättää kirjoittamatta.

Kesä on ollut välillä turkasen kuuma ja meillä on olleet kylmäkallet kovassa käytössä: niitä on löytynyt häkkien päältä, alta ja sivuilta, ettei karvapallot paistu. Ja silti taitaa olla vähän kuuma. Onneksi meillä saa ikkunat joka suuntaan auki ja sinsulakin löytyy varjon puolelta (se on itseasiassa kaikista viilein huone koko kämpässä). Koira on pysynyt yllättävän hyvissä oloissa, mitä nyt välillä lenkillä on tullut grillaannuttua. Kylmiin pattereihin nojailu ilmeisesti on ollut tämän turrin pelastus! Uimassa ei olla käyty, mutta sitäkin olisi kiva käydä kokeilemassa ennen ilmojen viilenemistä.

Tämän haluan vielä jakaa kaikille, niin suloinen!

ps
Pian on chinchillalehdessä juttua mun turreista, harmi kun jutun kirjoittamiseen oli niin vähän aikaa (lue: paljon aikaa, mutta jätin viimetinkaan muiden kiireiden keskelle), että en edes itse muista kirjoitinko jotain aivan läpiä päähän. :D Koitan siitäkin jutusta saada sitten kuvan/skannauksen tänne, jotta sitä saapi tuumia muutkin!

Uutta kokeilemaan.

Ylihuomenna (jestas, se tosiaan on jo ylihuomenna!) me lähdetään Morellon kanssa testaamaan lähellä olevan Koirasportin koirauimalaa parin corgikaverin kanssa.

Moosumies ei tunnetusti ole mikään uimari, kun joskus putosi äkkisyvään veteen ja siitä asti hieman pelännyt itse uimista, rannalla läiskyttely sen sijaan kelpaa. Tätä pelkoa ollaan siis lähdössä laittamaan ojennukseen ja tuleehan samalla harjoiteltua vähän sosiaalistamistakin. Viikonlopun aikana toivottavasti ehdin kirjoittelemaan uintitunnelmista ja ehkäpä sieltä saa jonkinnmoisen kuvankin räpsäistyä...

Meillä on ollut nyt aktiivinen viikko, viime perjantaina käytiin Taitavien Tassujen yhteisissä häiriötreeneissä, on jäljestetty, on eksytty lenkillä metsään, käytiin koirapuistossa, huomenna jäljestetään lisää ja perjantaina onkin uintipäivä. Jos olisi sauna, lämmittäisin sen Morellolle palkinnoksi.

Pökäleet pussiin! Nyt on kakasta asiaa!

Kaikille, joita koiran kakat teiden varsilla ärsyttävät: se torttu siinä ei ole koiran vika, vaan omistaja sen siihen on jättänyt. Ettehän kosta koirille, vaan antakaa suoraa palautetta omistajille.

Näin eritoten kesällä olisi ihanaa, kun ihmiset muistaisivat kerätä parhaan ystävänsä jätökset teiden varsilta ja varsinkin keskeltä tietä! Nykyään monesta pihasta löytyy myös koirankakkaroskiksia ja mikäli pönttöä ei heti matkan varrelta löydy, voi mielestäni pussin kiikuttaa kotipönttöön. Näin taataan, ettei kukaan tulistu kakkaan liukastumisesta ja ala pahimmassa tapauksessa viljelemään myrkkymakkaroita. Kannattaa kokeilla, useinmiten saat kakkaa kerätessäsi hymyn ohikulkijalta.

Omaan piharoskikseen on mahdollista tilata www.koirankakkaroskis.fi -tarra, joka kertoo koiranomistajille, että tänne saa tiputtaa kakkapussin.

Kinkkisempi paikka onkin sitten metsä, saako sinne kakata ja saako sen kakan jättää sinne? Mielestäni metsässä tulee kerätä kakat pois, jos ne tehdään keskelle polkua ja näin haitataan ihmisten kulkemista. Lannoittaminen on kuitenkin ihan luonnollista metsän puolella, eikä koira ole ainoa eläin joka sitä siellä tekee. Eriäviä mielipiteitäkin saa esittää!

Erilaisia pussukoita mukanani kanniskelleena (ja välillä unohtaneena) kävin tänään ostamassa Morellolle United Petsin BonTon-pussirullan, joka kulkee aina mukana. Tää on niin hienokin!

Hintaa tälle vaihtopusseja vaativalle vekottimelle tuli M&M:ssä 12,90e, sisälsi yhden pussirullan, jossa on 10 kompostoituvaa, seeprakuvioitua kakkapussia. Koostaan huolimatta tuo on hyvin kevyt, eikä haittaa kulkua. Klipsin avulla tuo on myös helppo napata toisenlaiseen taluttimeen!

Bontonia saa kahta eri kokoa monissa eri väreissä/kuvioissa, sekä pienille ja isoille pusseille (nano, classic). Perusmallina on luu, mutta nykyään noita löytyy esimerkiksi sydämen ja kalan muotoisina. Pusseistakin löytyy useita kuviovaihtoehtoja ja kaikki laitteeseen sopivat pussit ovat kompostoituvia, kolmen pussin paketti maksaa 3,90e:

Bon Ton nanon pussien kuoseja.

Aiemmin meillä on testattu esimerkiksi Hauskan maatuvia pusseja, mutta itse olen ainakin niin hoopo, että pussit unohtuu helposti taskusta rullaan. Joka tapauksessa, suosittelen kaikille maatuvien pussien ostoa, jotka voi heittää biojätteeseen. Muistakaa tarkistaa asia myyjältä, ellette ole täysin varmoja! Esimerkiksi Bilteman pussit ovat tavallisia muovipussukoita, joita ei voi heittää biojätteeseen.

Hauskan kotimaisia koirankakkapusseja löytyy useimmista kaupoista ja marketeista.

Bilteman koirankakkapussit eivät ole kompostoituvia, mutta 100kpl paketti riittää pitkälle.

Myös teille, jotka ette kiusallannekaann halua kouraista kakkanokaretta maasta edes pussi käden peittona, on nyt ratkaisu! Kakkis on apulaite koiran kakan keräilyyn, kakkiksesta voi kurkata videon tai tilata laitteen osoitteesta www.kakkis.fi .


Siispä lenkille lähtiessäsi: muista kakkapussi ja iloinen mieli!

Rakkautta ja nyrkkejä ilmassa.

Nanalla on mitä ilmeisimmin se aika. Ja sehän näkyy meidän pojissa.

Hereillä ollessa Remulus yrittää astua Nanaa lähes jatkuvalla syötöllä. Siitähän meidän tyttelsson ei aina tykkää, vaan välillä sitten päättää antaa vähän takaisin, joko säksättämällä tai itse astumalla Remua. Välillä ihan törkeetä meininkiä! Nyrkit siis viuhuu mennen tullen. Kuitenkin nukkuvat yhdessä vierekkäin ja puuhailevat muuten normaalisti. Ihme jengiä. Armani kanssa on ollut hieman normaalia innostuneempi tekemään lähempää tuttavuutta meidän isosinsujen kanssa, liekö siis Nanan aromi leijunut ympäri sinsulaa... Toivottavasti Nanuli ei vaan liikaa stressaa, kun turkkikin alkaa jo näyttää paremmalta. Olisi ikävää, jos turkin pureminen alkaisi taas pahentua.

Eilen jo hädässä lähetin Nanan ja Remun entiselle omistajalle Jennille sähköpostia, kun alkoi käydä jo varsin rajuksi tuo touhu. Aloin jo epäillä valtataistelua, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin taitaapa olla kyse lähinnä rakkauden teoista. Jatkan tarkempaa tarkkailua seuraavan viikon ihan turvallisuussyistä ja raportoin sitten tunnelmista! Peukut pystyyn, ettei tarvitse erottaa mussuja.

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.

Blogia luettu jo 400 kertaa!

Tuntuu jotenkin höpsön mielettömältä, että vaikka olen kirjoitellut vasta kuukauden (tai jotain sinne päin), niin tätä on vilkuiltu jo 400 kertaa! Jihuu! 400 ei varmaan ole sinänsä paljoa, kun jotkut blogit varmaan saavat tuon lukijamäärän päivittäin. Itsellenihän tämä on kuitenkin jonkinasteinen saavutus ja ihanaa, että meidän "eläintarhan" elämä kiinnostaa. Uskaltakaa ilmoittautua lukijoiksi ja uskaltakaa kommentoida!

Myös muiden blogit kiinnostavat, joten niistäkin voi, saa ja pitää ilmaista itseään! ;D

Tänk juu!

ps
Aletaan lähestyä hoitokoiraviikon loppua, olen aika naatti. Kohta se on kuitenkin ohi. Huh.

Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!

Kesä tulee!

Aurinko porottaa mitä parhaiten, kohta onkin siis jättekiva lähteä koiran kanssa lenkkeilemään, katellaan tarviiko ollenkaan takkia! Kesän tulon on huomannut myös sinsulassa: Armania ei haittaa nukuksia katon lähellä, kun ilmanvaihto toimii, mutta kaappihäkissä asuvat Nana ja Remu ovat päättäneet laskeutua alakerran suojakoppiin vetämään hirsiä ja tänään ovat siellä jo toista päivää. Varmasti viileämpi ja hämärämpi paikka!

Eilen treenattiin Morellon kanssa eka jälki ja aika hyvinhän se meni. Vähän oli toisella hakusessa että mitä nyt kuuluis tehdä, mutta suunnilleen suoraa reittiä päästiin herkkukipon luo. Eilen saatiin jäljestysnarukin, joka hohtaa varmaan kilometrin päähän, kun on tuollainen neonoranssi härpäke. Pitäisi käydä myös dogi matkassa ostamassa pelastusliivit, jotta päästäis uimaan. Tyyppi kun ei ole uskaltanut mennä yhtään syvemmälle sen jälkeen, kun kerran otti ja humahti äkkisyvään. Ollaan myös lupauduttu lähtemään corgiporukan matkaan lähistöllä sijaitsevaan koirauimalaan ja ulkouinnille, joten liivit tulee tarpeeseen!

Nyt se lenkki ja kukkien istutusta nuuskunenä-Moosun kanssa!

Ensimmäinen lemmikkiblogini, jännittävää!

Ensimmäisessä blogipostauksessa pitäisi aina olla jotain todella hienoa ja erikoista. Tässä sitä tuskin tulee olemaan, mutta yritys hyvä kymmenen! Näin flunnssaisena ja sateisena päivänä kaikki tuntuu hyviltä ideoilta.

Ajatus tästä blogista on leijaillut jo hetken pidempään ilmassa, mutta ei ole tullut aloitettua, kun kaikki muutkin blogihankkeet ovat kaatuneet aikojen saatossa. On tullut omistettua ihan tavallista löpinäblogia, muotiblogin tynkää ja ties mitä. Tykkään kuitenkin omasta rauhastani, enkä siksi halua liikoja vuodattaa omia asioitani nettiin. Ihmisjututhan nyt muutenkin on vaihtelevasti, noh, aika tylsiä. Tässä on kuitenkin tarjolla aihe, josta meikäläisellä riittää ehkä liikaakin juttua:  murut, ötökät, pörriäiset... eli lemmikit. Siksipä nimeksi valikoitui Pehmoeläin. Nyt on myös joku fiksu paikka, mihin kanavoida ne kaikki höpinät chinchillojen papanoista siihen, kuinka meidän Morellon tassut voi; näitä juttuja ihan kaikki ei jaksa kuunnella. Eikä niitä aina ehkä kaikille kertoisikaan. Tänne voi spämmätä ne kuvatkin, joita kukaan ei jaksa selata tuntikaupalla facebookissa, jipii!


Tällä hetkellä meidän taloudesta löytyy 5-vuotias welsh corgi pembroke-poitsu Morello (minun henk. koht. silmäteräni ♥), kaksi 1,5-vuotiasta gerbiiliä, sekä 2- ja 5-vuotiaat isä-tytär-combochinchillat Nana ja Remulus. Viikonloppuna muuttaa myös kolmen kuukauden ikäinen chinchillalapsi Armani. Koira saa vaeltaa vapaana, mutta jyrsijämme jakavat asunnon yhden huoneen. Seuraavat postaukseni luultavasti käsittelevät siis kaikkia taloutemme eläimiä yksi kerrallaan.

Tervetuloa lukemaan!