Paljon onnea MORELLO ja Myy & Sohvi! ♥

Paljon onnea maailman parhaalle ystävälle vielä täälläkin, herraskoira täytti 6.11. 7 vuotta. Olet rakkain. ♥ Juhlissa keskiviikkoiltana vierailivat perinteisesti isäni, sekä sisareni miehineen, tarjolla oli itse kullekin herkkuja:

Ihmisten kaakku

Murun kaakku!

Lahjoille kävi valitettavan äkkiä huonosti ja tuotteet poksahtelivat jo alle tunnissa hieman menetettyyn kuntoon... koirat ja niiden lelut, meh.

Gerbiilineitoset Myy & Sohvi juhlivat myös syntymäpäiviään 28.10.: kokonaista 3 vuotta tuli täyteen! ♥ Ihanat pikkunakit, minun rautamummot. Kuvia neitokaisista laitan ensi kerralla, kun pääsen koneelle jossa on muistikortinlukija kameran korttia varten!

Tässä vielä parit räpsyt Morello-murusta ja Gloria-kullasta:

Wat?

Liivit päällä lenkille!

Kolmatta kuukautta, ei mittään!

Nyt jos koskaan on aika kirjoitella, hävettää että hiljaiselo jatkui näinkin pitkään. Nytkin pientä kiirettä pukkaa (ei oikeasti, mutta tahdon leikkimään piskin kanssa!)

Ensimmäisenä Nana ja Remulus pääsivät uuteen kaappihäkkiinsä asustamaan, josta voisin tännekin napata muutamat kuvatukset. Viihtyminen on ollut ihan jees, kun vielä saisi kaikki riippumatot ja muut tilpehöörit paikalleen, niin touhuilu olisi taattu. Ongelmana on ollut vaan turhan ohkainen verkko, josta on muutamat rautapalat napattu talttahampailla pois ja pelkäänkin, että pian jompi kumpi joko rikkoo hampaansa, tai nielaisee tuollaisen pätkän. Eli uusi verkko kehiin, kiitos!

Toisena suurena juttuna on se, että meillä on juhlittu synttäreitä! Ensin oli omat synttärini, sen jälkeen pikkuiset gerbiilineitoset Myy ja Sohvi täyttivät kokonaiset 2 vuotta ja 6.11. juhlittiin Morellon kuudetta syntymäpäivää. ♥ Voi mun karvaturrejani!

Pitkään olin miettinyt myös ottavani Morellon tassujen kuvat omiin jalkoihini, ja tässäpä lopputulos:

Eilen (ja tänäänkin) käytiin koirapuistossa tohottamassa, oi kun siellä oli corgeja paikalla! Mahtiylläri! Ja vielä että toinen oli ihan piäni 4kk ikäinen mussukka, Morello näytti joltain malamuutilta sen rinnalla... :D Lähes iski pentukuume itelle, mutta eiköhän tuo yksi haukkuva pötkö täytä senkin tarpeen. Corgiseurankin kanssa ollaan sovittu jo vaikka mitä kivaa touhua ja tohotusta tulevalle vuodelle ja nyt tulee joulukin, niin eipä ole aikaa ajatella hauvavauvoja!

Ihme pätkissä tuli kaikki plörinät tähän, ensi kerralla vois pistää ajatustakin vähän mukaan. :D

Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!

Myy ja Sohvi

 Myy, Sohvi

Syntymäpäivä: Tarkka ei tiedossa, vietetään 28.10.2010
Sohvi kuollut 1.1.2014.

Rotu: Gerbiili, mongolian

Värit: Myy: black, Sohvi: agouti

Lempinimet: Ymyymy, Soffo

Myy ja Sohvi muuttivat meille uudenvuoden aikoihin, vuoden 2010 puolella. Aikaisempi gerbiilitrio koki erotuksen, kun pienin joutui suurimman alistamaksi. Pienemmät Ror ja Snö jäivät asumaan kahdestaan ja suuri Menkkis muutti uuteen terraan, johon hänelle haettiin pari karvahäntää kaveriksi. Vanha trio matkusti lopulta sateenkaaren toiselle puolen, Ror viimeisenä, ja Sohvi ja Myy muuttivat Snön ja Rorin vanhaan dunaan asumaan.

Myy on hyvin vilkas ja selkeä pomo. Vapaana ollessa Myy on se, joka ensimmäisenä tunkee nokkansa joka paikkaan ja pinkoo ympäriinsä kuin tasmanian tuholainen. Hän osaa kuitenkin pönöttää paikallaan sylissä ollessaan, mutta saa säikähdyshepulin, mikäli tapaa Morello-koiran. Myyn omituisimpia tapoja on piilottaa ruoka ruokakupista ympäri dunaa.

Sohvi on hyvin pieni, normaalia pienempi gerbiili. Sohvi tarvitsee ajoittain apua sisareltaan, sillä hänellä on synnynnäinen epämuodostuma tassussa. Tassu ei kuitenkaan ole estänyt Soffeloamme elämästä normaalia elämää, vapaalla hän välillä saattaa pinkoa nopeammin kuin Myy. Sohvi on mitä kiltein syligerbiili, eikä pelkää Morelloa. Sohvi uskaltaa paljon ja tekee Myyn perässä mitä typerimpiä juttuja. Update 4.1.2014: Sohvi kuoli kasvaimeen 1.1., kuitenkin kivuttomasti nukahtaen. Tyttö eli elämänsä urheasti loppuun asti.

Gerbiilit ovat kuuluneet elämääni jo 15-vuotta, ensimmäiset gerbiilini sain ensimmäisellä luokalla: Nipsun (agouti) ja Tipsun (black). Heitä seurasi Vilpu (agouti) ja Lumihiutale (pied nutmeg), sekä tämän jälkeen meillä asustivat agouti-veljekset Fasu, Nekku ja Pähkinä. Ennen Sohvia ja Myytä asuntoa elävöittivät Snö (silver point), Menkkis (argente) ja Ror (agouti). Gerbiileissä on aina ollut oma viehätyksensä ja veikkaanpa, että uusia sukupolvia tullaan tapaamaan luotani tulevaisuudessakin.

Ensimmäinen lemmikkiblogini, jännittävää!

Ensimmäisessä blogipostauksessa pitäisi aina olla jotain todella hienoa ja erikoista. Tässä sitä tuskin tulee olemaan, mutta yritys hyvä kymmenen! Näin flunnssaisena ja sateisena päivänä kaikki tuntuu hyviltä ideoilta.

Ajatus tästä blogista on leijaillut jo hetken pidempään ilmassa, mutta ei ole tullut aloitettua, kun kaikki muutkin blogihankkeet ovat kaatuneet aikojen saatossa. On tullut omistettua ihan tavallista löpinäblogia, muotiblogin tynkää ja ties mitä. Tykkään kuitenkin omasta rauhastani, enkä siksi halua liikoja vuodattaa omia asioitani nettiin. Ihmisjututhan nyt muutenkin on vaihtelevasti, noh, aika tylsiä. Tässä on kuitenkin tarjolla aihe, josta meikäläisellä riittää ehkä liikaakin juttua:  murut, ötökät, pörriäiset... eli lemmikit. Siksipä nimeksi valikoitui Pehmoeläin. Nyt on myös joku fiksu paikka, mihin kanavoida ne kaikki höpinät chinchillojen papanoista siihen, kuinka meidän Morellon tassut voi; näitä juttuja ihan kaikki ei jaksa kuunnella. Eikä niitä aina ehkä kaikille kertoisikaan. Tänne voi spämmätä ne kuvatkin, joita kukaan ei jaksa selata tuntikaupalla facebookissa, jipii!


Tällä hetkellä meidän taloudesta löytyy 5-vuotias welsh corgi pembroke-poitsu Morello (minun henk. koht. silmäteräni ♥), kaksi 1,5-vuotiasta gerbiiliä, sekä 2- ja 5-vuotiaat isä-tytär-combochinchillat Nana ja Remulus. Viikonloppuna muuttaa myös kolmen kuukauden ikäinen chinchillalapsi Armani. Koira saa vaeltaa vapaana, mutta jyrsijämme jakavat asunnon yhden huoneen. Seuraavat postaukseni luultavasti käsittelevät siis kaikkia taloutemme eläimiä yksi kerrallaan.

Tervetuloa lukemaan!