Sateenkaarisillan suloisin rusinapylly.

Tuntuu yhä niin pahalta, etten löydä sanoja. Tämä on kuitenkin aiheellista julkaista nyt täälläkin, kun pikkumiehen uurna on saatu kotiin. Kyllä me vielä joskus ollaan yhdessä.

Kuulin sen kuin salaisuuden,
olet löytäny paikan, ihanan uuden

Vaikka pieniltä tassuiltasi saimme rakkautta aina, aikasi mennä oli, liian pian,
muttei enää kipu paina

Vaikka menetys sattuu yli kaiken, sitä en kiellä,
onneksi tiedän että olet, rakas, ihana, turvassa siellä.

Lähdit liian nuorena, ikävä ei lopu koskaan. Muista ettet ole koskaan yksin.

♥

Sweet-Chins Remulus 25.02.2007 - 09.01.2014

Rakkainta Vöömiä ja isää kaivaten,
mamma ja Nana-tytär

Kuvaspämmi ja uudet häkit! ♥

Eilen haettiin postista uudet häkit siipuloille. Oujee, niistä tulee niin hienot! Alunperinhän nuo on tosiaan papukaijahäkkejä, mutta muutkin ovat näitä sinsukäyttöön ottaneet, niin uskalsin itsekin, nuo kun ovat kalteriosia lukuunottamatta puuta. Mutta nätit ne vaan on! Nyt pitäis päästä vaan hakemaan vaneria ja sahailemaan tasoja, sekä haeskella jostain rautalankaa, että saa viriteltyä riippusiltoja. Ja avaimenperiä sun muita, että saa viritettyä riippumattoja ja noppia! Sisustusinto iskee, kivaa.

Perustin muuten tähän kylkeen tuollaisen epäeläimistä kertovan blogin, There's a party upstairsin. Sinne lähinnä päivittelen miten muutto edistyy ja missä näin yleensäkin mennään meikäläisen elämässä ja alkavassa koulutuksessa.

Nyt niitä kuvia!

Ne uudet häkit, oisin jo ihan into piukeena kokoamassa nuo. :D

Chinchillojen nenät on ihan liian söpöjä. ♥

Armani valmiina ulkoiluun.

"Anna jo. Jukoliste."

Nana ei innostunut kuvaamiseta, joten tässä pari kuvajaista isä Remuluksesta. Vöömi siinä.

Kolmatta kuukautta, ei mittään!

Nyt jos koskaan on aika kirjoitella, hävettää että hiljaiselo jatkui näinkin pitkään. Nytkin pientä kiirettä pukkaa (ei oikeasti, mutta tahdon leikkimään piskin kanssa!)

Ensimmäisenä Nana ja Remulus pääsivät uuteen kaappihäkkiinsä asustamaan, josta voisin tännekin napata muutamat kuvatukset. Viihtyminen on ollut ihan jees, kun vielä saisi kaikki riippumatot ja muut tilpehöörit paikalleen, niin touhuilu olisi taattu. Ongelmana on ollut vaan turhan ohkainen verkko, josta on muutamat rautapalat napattu talttahampailla pois ja pelkäänkin, että pian jompi kumpi joko rikkoo hampaansa, tai nielaisee tuollaisen pätkän. Eli uusi verkko kehiin, kiitos!

Toisena suurena juttuna on se, että meillä on juhlittu synttäreitä! Ensin oli omat synttärini, sen jälkeen pikkuiset gerbiilineitoset Myy ja Sohvi täyttivät kokonaiset 2 vuotta ja 6.11. juhlittiin Morellon kuudetta syntymäpäivää. ♥ Voi mun karvaturrejani!

Pitkään olin miettinyt myös ottavani Morellon tassujen kuvat omiin jalkoihini, ja tässäpä lopputulos:

Eilen (ja tänäänkin) käytiin koirapuistossa tohottamassa, oi kun siellä oli corgeja paikalla! Mahtiylläri! Ja vielä että toinen oli ihan piäni 4kk ikäinen mussukka, Morello näytti joltain malamuutilta sen rinnalla... :D Lähes iski pentukuume itelle, mutta eiköhän tuo yksi haukkuva pötkö täytä senkin tarpeen. Corgiseurankin kanssa ollaan sovittu jo vaikka mitä kivaa touhua ja tohotusta tulevalle vuodelle ja nyt tulee joulukin, niin eipä ole aikaa ajatella hauvavauvoja!

Ihme pätkissä tuli kaikki plörinät tähän, ensi kerralla vois pistää ajatustakin vähän mukaan. :D

Huumorivitsi-Armani

Jotenkin tuntui, että tää hiirilytyssa.jpg tarvitsee oman postauksensa:

Armani sai mitä tahtoi ja sukelsi naapurihäkin alle...

Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D

Heinäkuun hulinat

Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!

On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi!

Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...

Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.

Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?

Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Rakkautta ja nyrkkejä ilmassa.

Nanalla on mitä ilmeisimmin se aika. Ja sehän näkyy meidän pojissa.

Hereillä ollessa Remulus yrittää astua Nanaa lähes jatkuvalla syötöllä. Siitähän meidän tyttelsson ei aina tykkää, vaan välillä sitten päättää antaa vähän takaisin, joko säksättämällä tai itse astumalla Remua. Välillä ihan törkeetä meininkiä! Nyrkit siis viuhuu mennen tullen. Kuitenkin nukkuvat yhdessä vierekkäin ja puuhailevat muuten normaalisti. Ihme jengiä. Armani kanssa on ollut hieman normaalia innostuneempi tekemään lähempää tuttavuutta meidän isosinsujen kanssa, liekö siis Nanan aromi leijunut ympäri sinsulaa... Toivottavasti Nanuli ei vaan liikaa stressaa, kun turkkikin alkaa jo näyttää paremmalta. Olisi ikävää, jos turkin pureminen alkaisi taas pahentua.

Eilen jo hädässä lähetin Nanan ja Remun entiselle omistajalle Jennille sähköpostia, kun alkoi käydä jo varsin rajuksi tuo touhu. Aloin jo epäillä valtataistelua, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin taitaapa olla kyse lähinnä rakkauden teoista. Jatkan tarkempaa tarkkailua seuraavan viikon ihan turvallisuussyistä ja raportoin sitten tunnelmista! Peukut pystyyn, ettei tarvitse erottaa mussuja.

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.

Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!

Sweet-Chins Remulus

Sweet-Chins Remulus

Syntynyt: 25.02.2007
Kuollut: 09.01.2014

Rotu: Chinchilla

Väri: Sapphire ebony

Paino: 604g

Lempinimet: Remu, Vömpi, Pulla, Remppa

 Remulus muutti sinsulaan tyttärensä Nanan kanssa 25.9.2011, eli herra oli jo 4-vuotias. Samalla hän on toinen ensimmäisistä chinchilloistani. Remuluksen vanhemmat ovat kotoisin Tanskasta ja meille Remulus muutti Antique's-sinsulasta. Luonamme Remulus jakaa sinsuhuoneessa sijaitsevan kaappihäkin Nanan kanssa. Tästä voikin päätellä, että poika on kastroitu Nanan synnyttyä.

Remulus on aika rauhallinen, hyväkäytöksinen chinchilla, joka nauttii pään ja kylkien rapsuttelusta, sekä sylissä ollessa masuakin saa rapsutella. Ihmisrakaskin hän on ja tykkää antaa pikkupusuja. Parhaita paikkoja ovat Remun mielestä olkapää, selkä ja pää, sekä mahdollisimman ahtaat kolot. Herra ei pidä liian korkeista paikoista, eikä loiki yhtä hurjia hyppyjä kuin tyttärensä, vaan viihtyy vapaalla lähinnä lattiatasossa olevia aktiviteetteja tutkien. Parhaiten Vömppiksen tunnistaa vasemman korvan lovesta, jonka hän oli saanut entisessä kodissa muistoksi toiselta herrasmiesmäiseltä cinculta. Remuluksen suurin herkku on näkkäri, joka tunnistetaan jo paketin ja halkaisun äänestä.

Luonani Remulus viettää aikaansa oloneuvoksena, joten häntä ei tulla viemään näyttelyihin, eikä ymmärrettävistä syistä voi enää saada poikasia.

Remuluksen löydät myös petsiestä!

Kuvia Remusta:

Remulus soffan käsinojalla.

Ensimmäinen kuva jonka näin Remusta!

Ensimmäinen kotimatka, Remu nukkumassa taka-alalla.

Remulus juoksentelemassa.

Siistiä kylpemistä.

Kotiutuminen

Eilen sitten tuli noudettua pikkumies kotiin. Tuntui jotenkin karulta erottaa pikkuiset toisistaan ja jättää siskot kahdestaan, mutta eri teille poikue olisi kuitenkin joutunut, mitäpä sitä siis hirveästi märehtimään. Matka oli pitkä, mutta tyyppi nukkui urheasti n. 90% ajasta. Jos itse olisin siunaantunut yhtä pätevillä unenlahjoilla, nukkuisin luultavasti itsekin 90+% ajasta. Kotiin selvittiin ja huoli muista karvanakeista kaikkosi hetkessä, kun cincut olivat luukulla vastassa. :3


Armiksella on unenlahjojen lisäksi mitä mainioin ruokahalu, joka ei haittaa pätkääkään. On vaan hyvä, että syö normaalisti! Tässäkin tuhoutuu jälleen yksi briketti:

Suhtautuminen Armaniin on ollut mitä mainioin, ei ole kuulunut säksätystä tai muitakaan mystisiä kiukkuääniä. Poitsu on lähinnä kiinnostanut niin valtaisasti, että hätäpäissäni askartelemani pahvinpalat on kiskottu häkin edestä pois tähän tapaan:

Tässä myös parit kuvat aamuhulinoilta, viimeistään vikasta kuvatuksesta voi päätellä jonkun olevan kylvyn tarpeessa...

Tänään on ollut hiukan surku päivä Morellon takia, reppana on eilisen maalla juoksentelun jäljiltä niin poks, että oli sitten oksentanut aamulla kaiken ylimääräisen olohuoneen matolle ja sohvalle. Mukana tuli myös yhden muovikoiralelun jalka, jonka Morello oli nielaissut joskus pääsiäisen aikaan mummulla. Sitä vähän ihmettelin. Siivoushommeloisia tuli siis harrastettua! Nyt vaan toivotaan Moosumiehelle hurjasti parantumista ja toivotaan, että vesi maittaisi. Koiruus on ihan umpiväsynyt ja hetki sitten kuului jokin vinkaisun ja haukotuksen välimaastosta oleva ääni, mutta ilmeisesti hätä ei ole suuri, kun tuli jatkamaan tuohon viereen unia. Jos tuntuu että kipuja on, niin sitten singotaan lääkäriin mars mars! Pitäkäämme peukkuja.

Iltahuli ja Armisjännitys

Viikonloppu on täällä, flunssa alkaa olla voiton puolella ja äitienpäivä kolkuttelee oveen! Tänään matkataan siis äitini luo viikonlopuksi ja pienimmät möhömakkarat jäävät pariksi yöksi omaan rauhaansa pörisemään, ikävä tulee. Nana ei oikein siedä matkustusta, joten näin on parempi. Morello onneksi lähtee tyynyksi mukaan reissuun. Ennen matkustamista olisi kuitenkin edessä siivoilua, pakkailua ja purujen vaihtoa.

Sunnuntaina se sitten koittaa, Armanin nouto! Ajellaan Eurajoelle, missä sijaitsee Abyss-kasvatuksen sinsula. Siellä saakin sitten tutustua Armanin sisariin, vanhempiin ja taisipa tuolla olla joku isoisoisä... vai olikohan se äiti? Jännittää vietävästi pikkumiehen saapuminen ja nykyisten söheltäjien suhtautuminen. Alussa Armani majoittuu nykyisten sillojen matkailuhäkkiin, mutta tarkoituksena on rakennella kaappimallinen häkki hänelle ja tuplata nykyisten cincujen asumuksen koko. Projektia siis tulee riittämään.

 Armanin ensimmäinen poika(mies)boksi:

 

Tässä muutamia kuvia eiliseltä Remun ja Nanan iltavilskeeltä:

Remu-rempulainen:

Kummituscincu Remu:

Puolionnistunut yhteispotretti "Nana ja Ahteri":

Turkinoikomista a'la kummitus-Nana:

Pari pientä Remulusta: