Sillain tekee meidän Gloria.
Kuukausi on kulunut viime päivityksestä, aika raskaita viikkoja ollut tässä alkuvuodesta ja blogien ylläpitäminen on maistunut ajatuksenkin tasolla jo täysin puulta. Nyt talviloman koittaessa elämäkin voittaa meidän laumassa ja matkattiinkin jälleen Tampereelle... ja tänne me muutetaan kesäksikin!
Tykitän nyt vielä muutkin ilouutiset tähän samaan syssyyn:
Ihana Armani täytti kokonaiset kaksi vuotta ja Gloria-muru on saanut helmikuun aikana ensimmäisen vuoden täyteen!
Tyttö on kasvanut muutaman kuukauden aikana, mutta nyt tuntuu, että ollaan jo siinä koossa mihin jämähdetäänkin. Vielä on paljon oppimista ja tekemistä, mutta nyt alkaa jo näyttämään siltä, että kotikoiran arki alkaa sujumaan meidän perheessä. :)
Nyt olisi tarkoitus startata tytön kanssa leikkikoulu ja pentukoulutus! Jännityksellä odotan.
Eläinhöperöyttä seitsemän otuksen voimin! Tervetulleeksi sinut toivottaa welsh corgi pembroke Morello, sekarotuinen rescuekoira Gloria, chinchillat Nana, Remulus & Armani ja gerbiilit Myy & Sohvi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Armani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Armani. Näytä kaikki tekstit
10/15/2013
Matkailua, menetyksiä ja uusi perheenjäsen
Koulu on tuonut oman osansa tohinasta ja koneella ei paljon viitsi viettää aikaa koulutehtävien lisäksi. Nyt kuitenkin on syysloma (jee!) ja ollaan reissunpäällä, mamman luona Tampereella. Lähdettiin eilen Morellon kanssa matkaan kahdestaan ja vielä oikein junalla, nyt kun tuota autoa ei enää ole käytössä (keskusta-asumisessa se nyt olisikin aika tarpeetonta). Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti ja torstai-iltana olisikin tarkoitus suunnata takaisin kotia kohti.
Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:
Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.
Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.
Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)
Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!
 |
| Minä junassa MOI |
Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:
Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.
 |
| Vasemmalla Myrsky, oikealla kääpijö-Kepponen |
Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.
Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)
Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!
8/23/2013
Kuvaspämmi ja uudet häkit! ♥
Eilen haettiin postista uudet häkit siipuloille. Oujee, niistä tulee niin hienot! Alunperinhän nuo on tosiaan papukaijahäkkejä, mutta muutkin ovat näitä sinsukäyttöön ottaneet, niin uskalsin itsekin, nuo kun ovat kalteriosia lukuunottamatta puuta. Mutta nätit ne vaan on! Nyt pitäis päästä vaan hakemaan vaneria ja sahailemaan tasoja, sekä haeskella jostain rautalankaa, että saa viriteltyä riippusiltoja. Ja avaimenperiä sun muita, että saa viritettyä riippumattoja ja noppia! Sisustusinto iskee, kivaa.
Perustin muuten tähän kylkeen tuollaisen epäeläimistä kertovan blogin, There's a party upstairsin. Sinne lähinnä päivittelen miten muutto edistyy ja missä näin yleensäkin mennään meikäläisen elämässä ja alkavassa koulutuksessa.
Nyt niitä kuvia!
Perustin muuten tähän kylkeen tuollaisen epäeläimistä kertovan blogin, There's a party upstairsin. Sinne lähinnä päivittelen miten muutto edistyy ja missä näin yleensäkin mennään meikäläisen elämässä ja alkavassa koulutuksessa.
Nyt niitä kuvia!
 |
| Ne uudet häkit, oisin jo ihan into piukeena kokoamassa nuo. :D |
 |
| Chinchillojen nenät on ihan liian söpöjä. ♥ |
 |
| Armani valmiina ulkoiluun. |
 |
| "Anna jo. Jukoliste." |
 |
| Nana ei innostunut kuvaamiseta, joten tässä pari kuvajaista isä Remuluksesta. Vöömi siinä. |
7/29/2013
8/31/2012
Huumorivitsi-Armani
Jotenkin tuntui, että tää hiirilytyssa.jpg tarvitsee oman postauksensa:
Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D
Armani sai mitä tahtoi ja sukelsi naapurihäkin alle...
Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D
8/13/2012
Onnea Armani!
Murumies saavutti eilen puolen vuoden iän! Nyt kun kuviakin katselee, niin onhan tuo kasvanut hieman siitä mitä tänne tullessaan oli, on se silti mun pikkuinen. Kolmeen yhteiseen kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä, Armanin touhuja on ollut ilo katsella ja päästä tutustumaan tähän jauhosämpylään.
Pian tulee myös vuosi siitä, kun Nana ja Remulus muuttivat sinsulaan asumaan. Voi murut!
Onnea Armis!
Pian tulee myös vuosi siitä, kun Nana ja Remulus muuttivat sinsulaan asumaan. Voi murut!
7/03/2012
Heinäkuun hulinat
Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!
On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.
Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...
Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.
Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?
Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!
On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.
 |
| Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi! |
Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...
Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.
Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?
Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!
6/20/2012
Myrskylyhdyn Armani
Myrskylyhdyn Armani
Syntymäpäivä: 12.02.2012
Rotu: Chinchilla
Väri: White violet
Paino: 414g
Lempinimet: Armis, Artsi, Rap-man, Aamai
Armani on sinsulan tuorein asukki, joka muutti äitienpäivänä 13.02.2012. Juuri luovutusiän ylittäneenä nyyttimme oli niin pikkuinen ja söpö! Pikkumies kasvaa lähes huomaamatta koko ajan ja kehitystä on ihana seurata. Armani on chinchilla sieltä vikkelimmästä päästä, vauhtia ei puutu, eikä valitettavasti vaarallisia tilanteitakaan. Toistaiseksi herra on tajunnut pysyä lähempänä lattiaa kuin kattoa, joten vauhti on vielä sallittavuuden rajoissa. Uteliaskin hän on, kiinnostunut niin ihmisistä, kuin sinsunaapureistansa (jälkimmäisestä Remulus on eri mieltä, eivätkä siksi pääse tutustumaan toisiinsa kovin läheltä). Armis on myös hyvin hellyydenkipeä ja rakastaa rapsuttelua ja suukkoja, syliinkin hän tulee mielellään. Armanin lempipaikkoja ovat suuret pahviputket, sekä riippumatto.
Tällä hetkellä Armani asuu Gabber-merkkisessä chinchillahäkissä, mutta tänä kesänä on tavoitteena saada aikaiseksi kaappihäkkiremontti ja näin myös pikkumiehelle uusi, isompi asunto. Tulevaisuuden suunnitelmissa on löytää Armanille elämänkumppani, kunhan poika on tarpeeksi vanha turvalliseen kastraatioon. Poikasia hänellä ei siis tulla teettämään, mutta voipi olla, että tämän herran kanssa käydään kokeilemassa näyttelyonnea.
Kuvia Armanista:
 |
| Armis & Heinä |
 |
| Armani rakkaassa riipparissaan |
 |
| Ensimmäiset Armanista näkemäni kuvat. :) |
6/08/2012
Rauha maassa ♥
Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:
Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!
Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.
Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.
 | ||
| Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga. |
Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!
Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.
Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.
6/04/2012
5/30/2012
Hauhau!
Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.
Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?
Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:
Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.
Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?
Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:
Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.
Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.
Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!
 |
| Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla. |
 |
| Super-Armani. |
Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.
Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.
Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!
5/18/2012
Vähän kaikkea sieltä, täältä ja tuolta.
Ei oikein tiedä mistä tuota edes aloittaisi, kun nyt on niin hirveästi kaikkea.
Morellon masutauti on lähestulkoon parantunut, oksentelu loppui siihen maanantai-iltaan, mutta muuten on ollut vähän sekainen meininki hauvan masussa. Toivotaan, että menisi ohi, kun olis kiva taas päästä syömään luita ja dentastixejä! Ja tonnikalaa! Eilen Moosulla alkoi Taitavien Tassujen jälkikurssi, ainoa vaan, että homma ei mennyt ihan putkeen: ulkona satoi ja ukkosti, joten Moosuhan oli sitten tuotava kotiin "turvaan", eikä päästy laisinkaan harjoittelemaan. Onneksi ehdin itse kurkata kuinka ensimmäinen jälki tehdään, niin voidaan harjoitella sitten jossain lähiryteikössä missä ei vielä olla käyty. Toivottavasti ensi kerralla on parempi onni sään suhteen, vaikuttaa nimittäin hauskalta harrastukselta!
Tänään olisi tarkoitus taas vaihtaa Moosun ruokarytmi takaisin kahteen päiväannokseen, mutta vielä tämä päivä taitaa mennä riisiin sotketuilla nappuloilla. Mahaa suojaavaa lääkettä pitäisi myöskin olla vielä täksi päiväksi, joten peukut pystyyn, että huomenna meillä olisi jo pikkuisen normaalimpi koira.
Sitten toisena tärkeänä asiana: pikku nappula on uskaltautunut ensimmäisiä kertojaan tutkimaan ympäristöä häkin ulkopuolelta! Olen nyt hurjan ylpeä pikku Armanista. Poitsu ei oikein tiedä miten olisi, kun tavallaan kaikki kiinnostaa ja samalla se kaikki hirvittää niin hirveästi, että pitää saada hyppyloikkasätkyjä ihan tyhjästä. Vauhtia ei siis puutu ja koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana, ettei vaan mennä naapurihäkille tekemään liian läheistä tuttavuutta... Pitkän rallin jälkeen onkin hyvä nukahtaa ikiomaan riippumattoon:
Eilen myös Armani tapasi isäni, eli "lomahoitajan". Hieman vaan jänskätti, mutta eiköhän noistakin kaverukset saa aikaan.
Tänään on ollut ihan hyrskynmyrskyn-päivä, aamusta alkaen on vaihdettu Nanan ja Remun kaappiin purut (yllättäen en tajunnut että puruja ei ollut, niin pääsinpä sitten kauppaankin), lenkitettyä koira, keitettyä riisiä, siivottu Armanin häkkiä ja juoksutettu kaikki, nyt olisi vielä edessä gerbiilien juoksutus, purujen vaihto ja koko sinsulan siivous.. ja koska vieraita tulee, niin aion imuroida ja mopata muunkin huushollin. Huh!
Ja eikun hommiin!
Morellon masutauti on lähestulkoon parantunut, oksentelu loppui siihen maanantai-iltaan, mutta muuten on ollut vähän sekainen meininki hauvan masussa. Toivotaan, että menisi ohi, kun olis kiva taas päästä syömään luita ja dentastixejä! Ja tonnikalaa! Eilen Moosulla alkoi Taitavien Tassujen jälkikurssi, ainoa vaan, että homma ei mennyt ihan putkeen: ulkona satoi ja ukkosti, joten Moosuhan oli sitten tuotava kotiin "turvaan", eikä päästy laisinkaan harjoittelemaan. Onneksi ehdin itse kurkata kuinka ensimmäinen jälki tehdään, niin voidaan harjoitella sitten jossain lähiryteikössä missä ei vielä olla käyty. Toivottavasti ensi kerralla on parempi onni sään suhteen, vaikuttaa nimittäin hauskalta harrastukselta!
Tänään olisi tarkoitus taas vaihtaa Moosun ruokarytmi takaisin kahteen päiväannokseen, mutta vielä tämä päivä taitaa mennä riisiin sotketuilla nappuloilla. Mahaa suojaavaa lääkettä pitäisi myöskin olla vielä täksi päiväksi, joten peukut pystyyn, että huomenna meillä olisi jo pikkuisen normaalimpi koira.
Sitten toisena tärkeänä asiana: pikku nappula on uskaltautunut ensimmäisiä kertojaan tutkimaan ympäristöä häkin ulkopuolelta! Olen nyt hurjan ylpeä pikku Armanista. Poitsu ei oikein tiedä miten olisi, kun tavallaan kaikki kiinnostaa ja samalla se kaikki hirvittää niin hirveästi, että pitää saada hyppyloikkasätkyjä ihan tyhjästä. Vauhtia ei siis puutu ja koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana, ettei vaan mennä naapurihäkille tekemään liian läheistä tuttavuutta... Pitkän rallin jälkeen onkin hyvä nukahtaa ikiomaan riippumattoon:
Eilen myös Armani tapasi isäni, eli "lomahoitajan". Hieman vaan jänskätti, mutta eiköhän noistakin kaverukset saa aikaan.
Tänään on ollut ihan hyrskynmyrskyn-päivä, aamusta alkaen on vaihdettu Nanan ja Remun kaappiin purut (yllättäen en tajunnut että puruja ei ollut, niin pääsinpä sitten kauppaankin), lenkitettyä koira, keitettyä riisiä, siivottu Armanin häkkiä ja juoksutettu kaikki, nyt olisi vielä edessä gerbiilien juoksutus, purujen vaihto ja koko sinsulan siivous.. ja koska vieraita tulee, niin aion imuroida ja mopata muunkin huushollin. Huh!
Ja eikun hommiin!
5/14/2012
Kotiutuminen
Eilen sitten tuli noudettua pikkumies kotiin. Tuntui jotenkin karulta erottaa pikkuiset toisistaan ja jättää siskot kahdestaan, mutta eri teille poikue olisi kuitenkin joutunut, mitäpä sitä siis hirveästi märehtimään. Matka oli pitkä, mutta tyyppi nukkui urheasti n. 90% ajasta. Jos itse olisin siunaantunut yhtä pätevillä unenlahjoilla, nukkuisin luultavasti itsekin 90+% ajasta. Kotiin selvittiin ja huoli muista karvanakeista kaikkosi hetkessä, kun cincut olivat luukulla vastassa. :3
Armiksella on unenlahjojen lisäksi mitä mainioin ruokahalu, joka ei haittaa pätkääkään. On vaan hyvä, että syö normaalisti! Tässäkin tuhoutuu jälleen yksi briketti:
Suhtautuminen Armaniin on ollut mitä mainioin, ei ole kuulunut säksätystä tai muitakaan mystisiä kiukkuääniä. Poitsu on lähinnä kiinnostanut niin valtaisasti, että hätäpäissäni askartelemani pahvinpalat on kiskottu häkin edestä pois tähän tapaan:
Tänään on ollut hiukan surku päivä Morellon takia, reppana on eilisen maalla juoksentelun jäljiltä niin poks, että oli sitten oksentanut aamulla kaiken ylimääräisen olohuoneen matolle ja sohvalle. Mukana tuli myös yhden muovikoiralelun jalka, jonka Morello oli nielaissut joskus pääsiäisen aikaan mummulla. Sitä vähän ihmettelin. Siivoushommeloisia tuli siis harrastettua! Nyt vaan toivotaan Moosumiehelle hurjasti parantumista ja toivotaan, että vesi maittaisi. Koiruus on ihan umpiväsynyt ja hetki sitten kuului jokin vinkaisun ja haukotuksen välimaastosta oleva ääni, mutta ilmeisesti hätä ei ole suuri, kun tuli jatkamaan tuohon viereen unia. Jos tuntuu että kipuja on, niin sitten singotaan lääkäriin mars mars! Pitäkäämme peukkuja.
Armiksella on unenlahjojen lisäksi mitä mainioin ruokahalu, joka ei haittaa pätkääkään. On vaan hyvä, että syö normaalisti! Tässäkin tuhoutuu jälleen yksi briketti:
Suhtautuminen Armaniin on ollut mitä mainioin, ei ole kuulunut säksätystä tai muitakaan mystisiä kiukkuääniä. Poitsu on lähinnä kiinnostanut niin valtaisasti, että hätäpäissäni askartelemani pahvinpalat on kiskottu häkin edestä pois tähän tapaan:
Tässä myös parit kuvat aamuhulinoilta, viimeistään vikasta kuvatuksesta voi päätellä jonkun olevan kylvyn tarpeessa...
Tänään on ollut hiukan surku päivä Morellon takia, reppana on eilisen maalla juoksentelun jäljiltä niin poks, että oli sitten oksentanut aamulla kaiken ylimääräisen olohuoneen matolle ja sohvalle. Mukana tuli myös yhden muovikoiralelun jalka, jonka Morello oli nielaissut joskus pääsiäisen aikaan mummulla. Sitä vähän ihmettelin. Siivoushommeloisia tuli siis harrastettua! Nyt vaan toivotaan Moosumiehelle hurjasti parantumista ja toivotaan, että vesi maittaisi. Koiruus on ihan umpiväsynyt ja hetki sitten kuului jokin vinkaisun ja haukotuksen välimaastosta oleva ääni, mutta ilmeisesti hätä ei ole suuri, kun tuli jatkamaan tuohon viereen unia. Jos tuntuu että kipuja on, niin sitten singotaan lääkäriin mars mars! Pitäkäämme peukkuja.
5/11/2012
Iltahuli ja Armisjännitys
Viikonloppu on täällä, flunssa alkaa olla voiton puolella ja äitienpäivä kolkuttelee oveen! Tänään matkataan siis äitini luo viikonlopuksi ja pienimmät möhömakkarat jäävät pariksi yöksi omaan rauhaansa pörisemään, ikävä tulee. Nana ei oikein siedä matkustusta, joten näin on parempi. Morello onneksi lähtee tyynyksi mukaan reissuun. Ennen matkustamista olisi kuitenkin edessä siivoilua, pakkailua ja purujen vaihtoa.
Sunnuntaina se sitten koittaa, Armanin nouto! Ajellaan Eurajoelle, missä sijaitsee Abyss-kasvatuksen sinsula. Siellä saakin sitten tutustua Armanin sisariin, vanhempiin ja taisipa tuolla olla joku isoisoisä... vai olikohan se äiti? Jännittää vietävästi pikkumiehen saapuminen ja nykyisten söheltäjien suhtautuminen. Alussa Armani majoittuu nykyisten sillojen matkailuhäkkiin, mutta tarkoituksena on rakennella kaappimallinen häkki hänelle ja tuplata nykyisten cincujen asumuksen koko. Projektia siis tulee riittämään.
Armanin ensimmäinen poika(mies)boksi:
Tässä muutamia kuvia eiliseltä Remun ja Nanan iltavilskeeltä:
Remu-rempulainen:
Kummituscincu Remu:
Puolionnistunut yhteispotretti "Nana ja Ahteri":
Turkinoikomista a'la kummitus-Nana:
Pari pientä Remulusta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)