Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!

Kesä tulee!

Aurinko porottaa mitä parhaiten, kohta onkin siis jättekiva lähteä koiran kanssa lenkkeilemään, katellaan tarviiko ollenkaan takkia! Kesän tulon on huomannut myös sinsulassa: Armania ei haittaa nukuksia katon lähellä, kun ilmanvaihto toimii, mutta kaappihäkissä asuvat Nana ja Remu ovat päättäneet laskeutua alakerran suojakoppiin vetämään hirsiä ja tänään ovat siellä jo toista päivää. Varmasti viileämpi ja hämärämpi paikka!

Eilen treenattiin Morellon kanssa eka jälki ja aika hyvinhän se meni. Vähän oli toisella hakusessa että mitä nyt kuuluis tehdä, mutta suunnilleen suoraa reittiä päästiin herkkukipon luo. Eilen saatiin jäljestysnarukin, joka hohtaa varmaan kilometrin päähän, kun on tuollainen neonoranssi härpäke. Pitäisi käydä myös dogi matkassa ostamassa pelastusliivit, jotta päästäis uimaan. Tyyppi kun ei ole uskaltanut mennä yhtään syvemmälle sen jälkeen, kun kerran otti ja humahti äkkisyvään. Ollaan myös lupauduttu lähtemään corgiporukan matkaan lähistöllä sijaitsevaan koirauimalaan ja ulkouinnille, joten liivit tulee tarpeeseen!

Nyt se lenkki ja kukkien istutusta nuuskunenä-Moosun kanssa!

Vähän kaikkea sieltä, täältä ja tuolta.

Ei oikein tiedä mistä tuota edes aloittaisi, kun nyt on niin hirveästi kaikkea.

Morellon masutauti on lähestulkoon parantunut, oksentelu loppui siihen maanantai-iltaan, mutta muuten on ollut vähän sekainen meininki hauvan masussa. Toivotaan, että menisi ohi, kun olis kiva taas päästä syömään luita ja dentastixejä! Ja tonnikalaa! Eilen Moosulla alkoi Taitavien Tassujen jälkikurssi, ainoa vaan, että homma ei mennyt ihan putkeen: ulkona satoi ja ukkosti, joten Moosuhan oli sitten tuotava kotiin "turvaan", eikä päästy laisinkaan harjoittelemaan. Onneksi ehdin itse kurkata kuinka ensimmäinen jälki tehdään, niin voidaan harjoitella sitten jossain lähiryteikössä missä ei vielä olla käyty. Toivottavasti ensi kerralla on parempi onni sään suhteen, vaikuttaa nimittäin hauskalta harrastukselta!

Tänään olisi tarkoitus taas vaihtaa Moosun ruokarytmi takaisin kahteen päiväannokseen, mutta vielä tämä päivä taitaa mennä riisiin sotketuilla nappuloilla. Mahaa suojaavaa lääkettä pitäisi myöskin olla vielä täksi päiväksi, joten peukut pystyyn, että huomenna meillä olisi jo pikkuisen normaalimpi koira.


Sitten toisena tärkeänä asiana: pikku nappula on uskaltautunut ensimmäisiä kertojaan tutkimaan ympäristöä häkin ulkopuolelta! Olen nyt hurjan ylpeä pikku Armanista. Poitsu ei oikein tiedä miten olisi, kun tavallaan kaikki kiinnostaa ja samalla se kaikki hirvittää niin hirveästi, että pitää saada hyppyloikkasätkyjä ihan tyhjästä. Vauhtia ei siis puutu ja koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana, ettei vaan mennä naapurihäkille tekemään liian läheistä tuttavuutta... Pitkän rallin jälkeen onkin hyvä nukahtaa ikiomaan riippumattoon:

Eilen myös Armani tapasi isäni, eli "lomahoitajan". Hieman vaan jänskätti, mutta eiköhän noistakin kaverukset saa aikaan.


Tänään on ollut ihan hyrskynmyrskyn-päivä, aamusta alkaen on vaihdettu Nanan ja Remun kaappiin purut (yllättäen en tajunnut että puruja ei ollut, niin pääsinpä sitten kauppaankin), lenkitettyä koira, keitettyä riisiä, siivottu Armanin häkkiä ja juoksutettu kaikki, nyt olisi vielä edessä gerbiilien juoksutus, purujen vaihto ja koko sinsulan siivous.. ja koska vieraita tulee, niin aion imuroida ja mopata muunkin huushollin. Huh!

Ja eikun hommiin!