Muuttoa, uutta elämää, seikkailuita ja kauluri.

Meillä on ollut nyt äärimmäisen vauhdikas puoli vuotta, eikä tuon takia ole tullut kirjoiteltua tännekään otusten elämästä (kyllä silti joku pieni ääni on korvan takana kuiskaillut, että muistapa pehmoeläinkin)! Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Uutenavuotena tosiaan muutettiin eläinystävien kanssa ihan uuteen kotiin, meillä on täällä Jyväskylässä tälläinen kiva pikkukaksio. :3 Actionia elämään on tuonut omat elämäntilanteen tahdikkaat muutokset ja työt, sekä tietysti ihanat pörröiset lemmikit. Uuteen paikkaan kotiuduttiin yllättävän nopeasti, paitsi Nana, jolla on ikuinen tapa nyhtää karvaa itsestään, kun jotain erikoista ympärillä tapahtuu. Nyt on onneksi päästy siitäkin eroon ja alkais näyttään siltä, että akasta tulee taas täyskarvoitettu. :D

Morellonpökäle meni saamaan itselleen taas vaihteeksi hotspotin peräpäähän ja niskaan, tää ihotulehdushan sit levis oikean takatassun kynsivalliin ja nyt ollaan kauluripäänä toista viikkoa. Ja meikäläiselle lisää duunia, mutta mikäs tässä: mullahan on kesäloma!

Valitan laatua. Morello valittaa kauluria.

Ai niin, olen saanut uuden eläinystävän (hän ei kylläkään asu minun eläintarhassani). Timantti-kisu on hyvin oman arvonsa tunteva mauku, joka tykkää leikkiä, härnätä Moosua ja ottaa rennosti:

 

Mau! ♥

Kesä on muuten sujunut aurinkoisissa merkeissä ja kaiken touhuamisen keskellä on muistettu viilentää karvakasojakin, milloin siporexia jäädyttämällä tai kylmillä märillä pyyhkeillä. Toivotaan, notta hyvät kelit jatkuu! Vaikka sadepäivinä se on tämäkin ihan hyvää puuhaa. Loppuun vielä kuva Moogelista suolla:

Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!

Kuulumiset ja PetCollectiven ihana CorgiCam!

Heti ensimmäisenä: pahoittelut, että viime kirjoittelusta on yli kuukausi aikaa. Pienellä ihmisellä on ollut tässä tehtävää ja ihmeteltävää, kun on tullut kouluttauduttua uuteen työhön, äiti on muutettu uuteen kotiin, on käyty moottoripyörämatkalla Kouvolassa ja puuh. Eikä nuokaan kyllä taida olla tarpeeksi hyviä tekosyitä jättää kirjoittamatta.

Kesä on ollut välillä turkasen kuuma ja meillä on olleet kylmäkallet kovassa käytössä: niitä on löytynyt häkkien päältä, alta ja sivuilta, ettei karvapallot paistu. Ja silti taitaa olla vähän kuuma. Onneksi meillä saa ikkunat joka suuntaan auki ja sinsulakin löytyy varjon puolelta (se on itseasiassa kaikista viilein huone koko kämpässä). Koira on pysynyt yllättävän hyvissä oloissa, mitä nyt välillä lenkillä on tullut grillaannuttua. Kylmiin pattereihin nojailu ilmeisesti on ollut tämän turrin pelastus! Uimassa ei olla käyty, mutta sitäkin olisi kiva käydä kokeilemassa ennen ilmojen viilenemistä.

Tämän haluan vielä jakaa kaikille, niin suloinen!

ps
Pian on chinchillalehdessä juttua mun turreista, harmi kun jutun kirjoittamiseen oli niin vähän aikaa (lue: paljon aikaa, mutta jätin viimetinkaan muiden kiireiden keskelle), että en edes itse muista kirjoitinko jotain aivan läpiä päähän. :D Koitan siitäkin jutusta saada sitten kuvan/skannauksen tänne, jotta sitä saapi tuumia muutkin!

Kesäreissua ja punkkeja!

Tehtiin tuossa Morellon kanssa kesän ensimmäinen reissu Pirkanmaan suuntaan, sen takia ei ole tullut kirjoiteltuakaan viimeiseen viikkoon. Päätettiin jättää parempi puolisko sinsumestariksi kotiin, kun saatiin ansaittu löhöloma Roopen hoitamisen jälkeen. ;D

Mummolat tuli hauvan kierrettyä ja äidin kanssa käytiin treenaamassa lähimetsässä jäljestämistä... hyttytyttöjen imemiä paukamia olikin sitten päät ja jalat täynnä kotiin tullessa, "onneksi" sain niitä lisää vielä torstai-illan jälkitreeneissä. Lämpötila kohoili koko viime viikon ja nyt ollaankin sitten hellelukemissa. Jännittää vähän tämä kesä, että millä kummalla saan sinsulan pidettyä viileänä, kun aurinko porottaa tähän ihan jatkuvalla syötöllä. Noiden huone nyt on enemmän varjon puolella, mutta lämpötilat on jo nyt +22-24. Viilennysniksit ovat siis äärimmäisen tervetulleita, mikäli joku niitä tietää!

Tässä muutamia kuvia kategoriassa "kyllä maalla on mukavaa ♥":

Tänä vuonna pinkkien keskelle oli noussut joku mutaatio-albiino!

Tässä lähtee käpy...

... ja tässä otetaan kiinni käpy!

Maalla on mukavaa, mutta kotioloissa röhnöttäminen sen jälkeen on vielä mukavampaa.

Matkalla huomattiin myös, että kesä on tuonut tullessaan kaiken mukavan lisäksi ikuisen riesan: punkit. Yhtenä päivänä noita jouduttiin nyppimään koirasta kuutisen kappaletta ja päädyttiin seuraavana aamuna hakemaan ihan oikea punkkipanta apteekista. Aikaisemmin ollaan käytetty erilaisia liuoksia Exspotista ties mihin, mutta vaikutus on ollut aika vähäinen. Viime vuonna oli testissä myös yrttipanta, mutta punkkeja löytyi silti. Nyt meiltä siis löytyy  Scalibor vet-punkkipanta (mikäli oikein käsitin, tämä on ainoa punkkipantta, jonka teho ei perustu yrtteihin). Tähän mennessä ei ole löytynyt yhtään punkkia, joten olen toistaiseksi oikein tyytyväinen.. panta tosin haettiin torstaina, eli käyttökokemus perustuu muutamaan päivään. Tuo on siitä hankala, että koska se sisältää lääkeaineita, niin käsin siihen ei saisi mennä koskemaan. Joka tapauksessa rapsutellessa sitä tulee vahingossakin hipaistua. Omasta puolestani en pahemmin pelkää, mutta koitan välttää gerbiilien ja chinchillojen myrkyttämisen... so far so good. Pannan lisäksi meillä on käytössä punkkeja ja muita itikoita karkoittavaa John Paul Pet Tea Tree-shampoota ja hoitoainetta. Todettu viimeisen vuoden aikana hyväksi tavaraksi, vaikkei täysin estäkään punkkien tarttumista. Suosittelen kaikille, tekee turkista tosi nätin!

Scalibor-punkkipannan paketti.

Teepuuöljy-shampoo sekä hoitoaine, hinta Mustissa & Mirrissä n. 17,50e/kpl. Omasta mielestäni hintansa väärti!

Morellon punkkipihdit ovat olleet käytössä jo useita vuosia, mutta toimivat edelleen.

Tässäpä kysäisen vielä: onko joku testannut Mustista & Mirristä saatavaa punkkirautaa/-lätkää, jonka voi kiinnittää avaimenperään? Lähteekö sillä punkki päineen päivineen hyvin irti? Itsellä olisi mielessä tuon hommaaminen, jotta saisi paikasta riippumatta punkit irti, mikäli niitä koiraan tarttuu. Yleensä en kanna pihtejä taskussa...

Tulipas kunnon kilometripostaus. Tässäpä kuitenkin vielä meidän Moosu viilentymässä sinsulassa, joka toistaiseksi on viilein huone:

Kivaa viikonloppua kaikille karvapallojen ystäville! :----*

Kesä tulee!

Aurinko porottaa mitä parhaiten, kohta onkin siis jättekiva lähteä koiran kanssa lenkkeilemään, katellaan tarviiko ollenkaan takkia! Kesän tulon on huomannut myös sinsulassa: Armania ei haittaa nukuksia katon lähellä, kun ilmanvaihto toimii, mutta kaappihäkissä asuvat Nana ja Remu ovat päättäneet laskeutua alakerran suojakoppiin vetämään hirsiä ja tänään ovat siellä jo toista päivää. Varmasti viileämpi ja hämärämpi paikka!

Eilen treenattiin Morellon kanssa eka jälki ja aika hyvinhän se meni. Vähän oli toisella hakusessa että mitä nyt kuuluis tehdä, mutta suunnilleen suoraa reittiä päästiin herkkukipon luo. Eilen saatiin jäljestysnarukin, joka hohtaa varmaan kilometrin päähän, kun on tuollainen neonoranssi härpäke. Pitäisi käydä myös dogi matkassa ostamassa pelastusliivit, jotta päästäis uimaan. Tyyppi kun ei ole uskaltanut mennä yhtään syvemmälle sen jälkeen, kun kerran otti ja humahti äkkisyvään. Ollaan myös lupauduttu lähtemään corgiporukan matkaan lähistöllä sijaitsevaan koirauimalaan ja ulkouinnille, joten liivit tulee tarpeeseen!

Nyt se lenkki ja kukkien istutusta nuuskunenä-Moosun kanssa!