Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!

Heinäkuun hulinat

Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!

On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi!

Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...

Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.

Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?

Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Koirauimala Koirasportti

 

Kuten viimeksi kirjoittelinkin, käytiin koirauimala Koirasportissa Leppävedellä. Koska kerta oli ensimmäinen, niin kaikkia jännitti ja uintia ihmettelemään saapui myös isä. Koirasportilla oli mainiot tilat koirauimalalle ja allas oli paljon isompi kuin mitä kuvittelin.

Ennen meitä ui Koopa-corgi, jonka aikana Morello kävi pikaisessa suihkutuksessa ja puettiin Best Friendin pelastusliivit päälle (pitää ostaa kotiin tuollaiset tai Hurtan versiot, vaikutti mainiolta kapistukselta), sitten päästiin odottamaan omaa vuoroa. Alussa hätä oli valtava ja Moosua jännitti uusi juttu hirveästi: ramppi kiivettiin nätisti ja tassutkin kastettiin, mutta sitten tuli stoppi "mähän en tonne veteen tuu". Homma toimi siis niin, että itse menin altaan toiselle puolen houkuttelemaan piskiä nakeilla ja vinkulelulla ja ohjaaja-Ansku sitten pökkäsi vähän vauhtia koiraan ja tuli altaassa samaa matkaa. Tehtiin nelisen kierrosta altaan ympäri ja sitten suihkuun. Uinti sujui joka kerralla paremmin ja viimeisenä Morello hyppäsi ihan oma-aloitteisesti veteen!

Uintimäärää tosiaan nostetaan joka kerta, mutta tuollaisella tuhdilla ei-uineella koiralla 4 kierrosta on suositeltu määrä. Koopa taisikin uida sen 15. :D Eli mennään jatkossakin, eiköhän tuosta piskistä vielä bodari saada! 

Täältä löytyvät Koirasportin nettisivut

Alla kuva ja video Moosusta uiskentelemassa.

Jännittää... jännittää...

Morello ei innostunut kovin altaaseen viskatusta vinkulelusta, mut onneks nakit kelpaa!

Uinti suoritettu

... ja hyvinhän se alkujännärin jälkeen meni. Nyt nukuttaa!

Kirjoittelen ekasta koirauimalakäynnistä vielä paremmalla ajalla ja pistän pari uintikuvaa. Nyt toivotan kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille kavereille oikein rattoisaa juhannusta!

Uutta kokeilemaan.

Ylihuomenna (jestas, se tosiaan on jo ylihuomenna!) me lähdetään Morellon kanssa testaamaan lähellä olevan Koirasportin koirauimalaa parin corgikaverin kanssa.

Moosumies ei tunnetusti ole mikään uimari, kun joskus putosi äkkisyvään veteen ja siitä asti hieman pelännyt itse uimista, rannalla läiskyttely sen sijaan kelpaa. Tätä pelkoa ollaan siis lähdössä laittamaan ojennukseen ja tuleehan samalla harjoiteltua vähän sosiaalistamistakin. Viikonlopun aikana toivottavasti ehdin kirjoittelemaan uintitunnelmista ja ehkäpä sieltä saa jonkinnmoisen kuvankin räpsäistyä...

Meillä on ollut nyt aktiivinen viikko, viime perjantaina käytiin Taitavien Tassujen yhteisissä häiriötreeneissä, on jäljestetty, on eksytty lenkillä metsään, käytiin koirapuistossa, huomenna jäljestetään lisää ja perjantaina onkin uintipäivä. Jos olisi sauna, lämmittäisin sen Morellolle palkinnoksi.