Sateenkaarisillan suloisin rusinapylly.

Tuntuu yhä niin pahalta, etten löydä sanoja. Tämä on kuitenkin aiheellista julkaista nyt täälläkin, kun pikkumiehen uurna on saatu kotiin. Kyllä me vielä joskus ollaan yhdessä.

Kuulin sen kuin salaisuuden,
olet löytäny paikan, ihanan uuden

Vaikka pieniltä tassuiltasi saimme rakkautta aina, aikasi mennä oli, liian pian,
muttei enää kipu paina

Vaikka menetys sattuu yli kaiken, sitä en kiellä,
onneksi tiedän että olet, rakas, ihana, turvassa siellä.

Lähdit liian nuorena, ikävä ei lopu koskaan. Muista ettet ole koskaan yksin.

♥

Sweet-Chins Remulus 25.02.2007 - 09.01.2014

Rakkainta Vöömiä ja isää kaivaten,
mamma ja Nana-tytär

Matkailua, menetyksiä ja uusi perheenjäsen

Koulu on tuonut oman osansa tohinasta ja koneella ei paljon viitsi viettää aikaa koulutehtävien lisäksi. Nyt kuitenkin on syysloma (jee!) ja ollaan reissunpäällä, mamman luona Tampereella. Lähdettiin eilen Morellon kanssa matkaan kahdestaan ja vielä oikein junalla, nyt kun tuota autoa ei enää ole käytössä (keskusta-asumisessa se nyt olisikin aika tarpeetonta). Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti ja torstai-iltana olisikin tarkoitus suunnata takaisin kotia kohti.

Minä junassa MOI

Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:

Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.

Vasemmalla Myrsky, oikealla kääpijö-Kepponen

Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.

Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)

Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!

Meow ja muutettu!

Tättärätättä, otsikko sen jo pitkälti kertoikin: muutto on loppusuoralla! Asiat löytävät pikkuhiljaa oman paikkansa, toki vanhan asunnon varasto on toistaiseksi vielä tyhjäämättä ja loppusiivous tekemättä... Ei anneta sen haitata tällä hetkellä, koska nyt ollaan tyytyväisiä uuteen kotiin. Ja täällä voisi ihan oikeasti viettää pidempään aikaa, kuin ihan sen puoli vuotta-vuoden. Asiasta kukkaruukkuun, olohuoneessa selkeästi tapahtui joku pörrömörrien invaasio, nimittäin yksi seinä näyttää tältä:

Siinä ne nyt on! Ne on niin hienot!

Häkkien kasaaminen oli yllättävän helppoa. Ensin katsottiin, että nyt on jukolauta niin monta palikkaa ja palasta, ettei tätä esakaan kokoa, mutta väärässä oltiin! Äkkiä kohosivat nämä ihanuudet. Toki yksi kettumainen ongelma osui jo kohdalle: alareunaa on niin mitättömästi, että kaikki puru tuppaa hyrskyämään ja myrskyämään pois häkeistä (ja mikä parasta, siellä on ihan purua kun mörttiä ei ollut saatavilla, eli se tarttuu ihan kaikkeen ja kaikkiin). Varrellista rikkalapiotakaan ei nyt valitettavasti ole käytettävissä, voi juusto.

Eläinten osalta muutto on tosiaan mennyt älyttömän hyvin, kaikki tuntuvat kotiutuneen ja kukaan ei ole toistaiseksi vaikuttanut normaalia häiriintyneemmältä. :D Kissa-parka kylläkin oksensi jo autossa ja vietti ensimmäisen vuorokauden vessassa kääriytyneenä meikäläisen kylpytakkiin, mutta nyt on jo pari päivää tultu heti aamulla makkarin oven auetessa maukaisemaan. Täällä ei siis kissi pääse makuuhuoneen puolelle minun kissa-allergian johdosta. Morellokin viihtyy oikein hyvin ja on jo oppinut missä mitäkin on, chinchillahäkit tosin tuottaa hieman ongelmia, kun niiden alle menee helposti pallo ja kuusi muuta asiaa, eikä niitä sitten saakaan sieltä pois ilman apua... Välillä tottakai pitää myös muistaa ilmoittaa käytävässä kulkeville naapureille, että hän asuu myös täällä. Ihan kuin sitä ei ilman sitä haukahtelua huomaisi. :D Ilmeisen koiraihmisiä kuitenkin tässä, kun on saatu jo monet rapsutukset käytävässä.

Jotakuinkin näin meillä. Jee, koti! ♥

Kuvaspämmi ja uudet häkit! ♥

Eilen haettiin postista uudet häkit siipuloille. Oujee, niistä tulee niin hienot! Alunperinhän nuo on tosiaan papukaijahäkkejä, mutta muutkin ovat näitä sinsukäyttöön ottaneet, niin uskalsin itsekin, nuo kun ovat kalteriosia lukuunottamatta puuta. Mutta nätit ne vaan on! Nyt pitäis päästä vaan hakemaan vaneria ja sahailemaan tasoja, sekä haeskella jostain rautalankaa, että saa viriteltyä riippusiltoja. Ja avaimenperiä sun muita, että saa viritettyä riippumattoja ja noppia! Sisustusinto iskee, kivaa.

Perustin muuten tähän kylkeen tuollaisen epäeläimistä kertovan blogin, There's a party upstairsin. Sinne lähinnä päivittelen miten muutto edistyy ja missä näin yleensäkin mennään meikäläisen elämässä ja alkavassa koulutuksessa.

Nyt niitä kuvia!

Ne uudet häkit, oisin jo ihan into piukeena kokoamassa nuo. :D

Chinchillojen nenät on ihan liian söpöjä. ♥

Armani valmiina ulkoiluun.

"Anna jo. Jukoliste."

Nana ei innostunut kuvaamiseta, joten tässä pari kuvajaista isä Remuluksesta. Vöömi siinä.

En ehkä kestä :D

Toi musiikki + chinchillat kylpemässä. Enough said.

Huumorivitsi-Armani

Jotenkin tuntui, että tää hiirilytyssa.jpg tarvitsee oman postauksensa:

Armani sai mitä tahtoi ja sukelsi naapurihäkin alle...

Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D

Onnea Armani!

Murumies saavutti eilen puolen vuoden iän! Nyt kun kuviakin katselee, niin onhan tuo kasvanut hieman siitä mitä tänne tullessaan oli, on se silti mun pikkuinen. Kolmeen yhteiseen kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä, Armanin touhuja on ollut ilo katsella ja päästä tutustumaan tähän jauhosämpylään.

Onnea Armis!

Pian tulee myös vuosi siitä, kun Nana ja Remulus muuttivat sinsulaan asumaan. Voi murut!

Kuulumiset ja PetCollectiven ihana CorgiCam!

Heti ensimmäisenä: pahoittelut, että viime kirjoittelusta on yli kuukausi aikaa. Pienellä ihmisellä on ollut tässä tehtävää ja ihmeteltävää, kun on tullut kouluttauduttua uuteen työhön, äiti on muutettu uuteen kotiin, on käyty moottoripyörämatkalla Kouvolassa ja puuh. Eikä nuokaan kyllä taida olla tarpeeksi hyviä tekosyitä jättää kirjoittamatta.

Kesä on ollut välillä turkasen kuuma ja meillä on olleet kylmäkallet kovassa käytössä: niitä on löytynyt häkkien päältä, alta ja sivuilta, ettei karvapallot paistu. Ja silti taitaa olla vähän kuuma. Onneksi meillä saa ikkunat joka suuntaan auki ja sinsulakin löytyy varjon puolelta (se on itseasiassa kaikista viilein huone koko kämpässä). Koira on pysynyt yllättävän hyvissä oloissa, mitä nyt välillä lenkillä on tullut grillaannuttua. Kylmiin pattereihin nojailu ilmeisesti on ollut tämän turrin pelastus! Uimassa ei olla käyty, mutta sitäkin olisi kiva käydä kokeilemassa ennen ilmojen viilenemistä.

Tämän haluan vielä jakaa kaikille, niin suloinen!

ps
Pian on chinchillalehdessä juttua mun turreista, harmi kun jutun kirjoittamiseen oli niin vähän aikaa (lue: paljon aikaa, mutta jätin viimetinkaan muiden kiireiden keskelle), että en edes itse muista kirjoitinko jotain aivan läpiä päähän. :D Koitan siitäkin jutusta saada sitten kuvan/skannauksen tänne, jotta sitä saapi tuumia muutkin!

Heinäkuun hulinat

Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!

On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi!

Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...

Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.

Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?

Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Myrskylyhdyn Armani

Myrskylyhdyn Armani

Syntymäpäivä: 12.02.2012

Rotu: Chinchilla

Väri: White violet

Paino: 414g

Lempinimet: Armis, Artsi, Rap-man, Aamai

Armani on sinsulan tuorein asukki, joka muutti äitienpäivänä 13.02.2012. Juuri luovutusiän ylittäneenä nyyttimme oli niin pikkuinen ja söpö! Pikkumies kasvaa lähes huomaamatta koko ajan ja kehitystä on ihana seurata. Armani on chinchilla sieltä vikkelimmästä päästä, vauhtia ei puutu, eikä valitettavasti vaarallisia tilanteitakaan. Toistaiseksi herra on tajunnut pysyä lähempänä lattiaa kuin kattoa, joten vauhti on vielä sallittavuuden rajoissa. Uteliaskin hän on, kiinnostunut niin ihmisistä, kuin sinsunaapureistansa (jälkimmäisestä Remulus on eri mieltä, eivätkä siksi pääse tutustumaan toisiinsa kovin läheltä). Armis on myös hyvin hellyydenkipeä ja rakastaa rapsuttelua ja suukkoja, syliinkin hän tulee mielellään. Armanin lempipaikkoja ovat suuret pahviputket, sekä riippumatto.

Tällä hetkellä Armani asuu Gabber-merkkisessä chinchillahäkissä, mutta tänä kesänä on tavoitteena saada aikaiseksi kaappihäkkiremontti ja näin myös pikkumiehelle uusi, isompi asunto. Tulevaisuuden suunnitelmissa on löytää Armanille elämänkumppani, kunhan poika on tarpeeksi vanha turvalliseen kastraatioon. Poikasia hänellä ei siis tulla teettämään, mutta voipi olla, että tämän herran kanssa käydään kokeilemassa näyttelyonnea.

Armanin löydät myös Petsiestä!

Kuvia Armanista:

Armis & Heinä

Armani rakkaassa riipparissaan

Ensimmäiset Armanista näkemäni kuvat. :)

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.

Armani

♥

Tarjottimesta juoksulautaseksi

Tulipa siis väkerrettyä vihdoin Nanalle ja Remulukselle häkkiin juoksulautanen IKEAn SNUDDA-tarjottimesta. Hintaa tällä lätyllä oli tosiaan tuo hurjat 4,95€, joka on saman verran kuin tiimarin pajukranssilla. Tämä luultavasti kestää kuitenkin hieman pidempään. Aiemmin olen kuullut esimerkiksi neuvon kiinnittää kaksi snuddaa alustoistaan päällekkäin (tämä toimii, jos laitteen tulee pysyä pystyssä ilman muuta kiinnittämistä), mutta meillä tehtiin hieman eri tavalla. HUOM! Vaikka SNUDDA on koivua, on siinä lakkapinnoite joka tulee poistaa hiomalla ennen käyttöä.

Tässä kuvia ja ohjeita:

SNUDDA alkuperäisessä asussaan.

Pohjasta löytyvä kumihässäkkä tulee poistaa ensimmäisenä.

Pintaa karhennettiin ja hiottiin lakka pois.

Koska tarjotin itsessään on aika matala kiinnitettäväksi suoraan häkkiin....

.... siihen lisättiin yksi paksusta vanerista sahattu ympyrä (josta tuli vähän pieni, mutta ei anneta sen häiritä). Taustalla Moosu!

Pylpyrä kiinnitettiin tarjottimen pohjaan....

.... ja koska tarjottimen jalka oli teräväreunainen, se hiottiin pyöreäreunaiseksi.

 

 

Tarjotin kiinnitettiin alimmalle "mökkitasolle".

Tuoreesta huvista oltiin hyvin kiinnostuneita, mutta toistaiseksi tällä vekottimella ei hirvittävästi ole juostu. Eiköhän tämäkin kuitenkin tajuta piakkoin ja päästä hölkkäyksen makuun! Salamavalon räpsähdys ei herättänyt suurta suosiota.

Tässä kuitenkin mitä söpöin video sinsusta juoksentelemassa SNUDDA:lla:

Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!