Istuu, antaa tassua ja mennöö maahan!

Sillain tekee meidän Gloria.

Kuukausi on kulunut viime päivityksestä, aika raskaita viikkoja ollut tässä alkuvuodesta ja blogien ylläpitäminen on maistunut ajatuksenkin tasolla jo täysin puulta. Nyt talviloman koittaessa elämäkin voittaa meidän laumassa ja matkattiinkin jälleen Tampereelle... ja tänne me muutetaan kesäksikin!

Tykitän nyt vielä muutkin ilouutiset tähän samaan syssyyn:
Ihana Armani täytti kokonaiset kaksi vuotta ja  Gloria-muru on saanut helmikuun aikana ensimmäisen vuoden täyteen!

Tyttö on kasvanut muutaman kuukauden aikana, mutta nyt tuntuu, että ollaan jo siinä koossa mihin jämähdetäänkin. Vielä on paljon oppimista ja tekemistä, mutta nyt alkaa jo näyttämään siltä, että kotikoiran arki alkaa sujumaan meidän perheessä. :)

Nyt olisi tarkoitus startata tytön kanssa leikkikoulu ja pentukoulutus! Jännityksellä odotan.

Heippa mennyt vuosi ja tervetuloa uusi uljaampi 2014!

Niin se meni, joulun pyhät, vuodenvaihde ja jälleen yksi muutto takana. Nyt elämäntilanne antaa taas myöten kirjoittaa ja voinen luvata, että päivityksiä tulee jatkossa taas useammin.

Meidän loma sujui mitä kivoimmin, Morello ja Gloria matkustivat kanssani Tampereelle äidin luokse pariksi päivää sukuloimaan. Gloria-parka kärsii yhä matkapahoinvoinnista ja menomatkalla mahanesteet hyppäsivätkin autoon viidesti. Täytyy tässä välissä kuitenkin huomauttaa, että mummo ja muut sukulaiset ihastuivat kovin uuteen koiraneitiin.

Virallinen joulupukki.

Lomalta palattuamme (olin siis joo koulusta lomalla, mutta buukkasin itselleni kalenterin täyteen töitä) hoidettiinkin muutto suhteellisen pikavauhtia alta pois, töiden ohella tietenkin. Paluumatkalla tuli vain yksi ykä ja sekin vasta kotipihaan, jes! Jännitti hieman tuo vuodenvaihde aattona, että millä sitä pieni ihminen pysyy tolpillaan 24 tuntia, kun edeltävän viikon aikana on tullut nukuttua hieman päälle tuon määrän

Koska muut törrikät eivät perinteisesti paljoa pommeista tajunneet, en heistä kerro sen enempää. Koirille syötin sunnuntaista tiistai-iltaan Serene UM calm-lääkettä, joka vaikuttaa koiran serotoniinin tuotantoon ja täten rauhoittaa koiraa.

Liekö näiden ihmepillereiden ansiota, mutta Gloriaa ei paljoa hetkauttanut rakettien paukkuminen, välkettä ei pahemmin näkynyt, kun verhot olivat joka huoneessa kiinni ja valot päällä. Morello aina välillä pakeni vessan puolelle pahimpien jysäysten jälkeen, mutta oli muuten oikein reippaana ja touhukkaana omana itsenään liikenteessä. Yksi asia joka saattoi vaikuttaa, oli ystäväni joka vietti luonamme uuttavuotta ja täten koirat olivat enemmän kiinnostuneita "uudesta tuttavuudesta" kuin ympärillä tapahtuvasta hälinästä. Summa summarum, hyvin meni ja nyt ollaan uudessa vuodessa!

Ennen kuin alan kiirehtämään töihin, niin pakko laittaa vielä kuva Morellosta, joka kävi pitkästä aikaa Koirasportissa uimassa! Supersöpö urheilijapoika:

ps

liityin instagramiin, josta minut löytää nimimerkillä tuldevi, sieltä pääsee myös kurkkimaan ötököiden kuvia!

Woof!

Mitähän tässä sanoisi?

Ei voi olla kuin ylpeä koiristaan, minulla on maailman parhaat karvalapset! Ensimmäinen viikko "pikkupennun" kanssa on sujunut ihmeen hyvin, Gloria on päässyt tutustumaan uuteen kotiinsa ja sen ympäristöön, ja ne muutamat sisälle löpsähtäneet hädät on tehty reippaana lehden päälle. Kaikista ylpein olen kuitenkin Morellosta, joka on ottanut uuden tulokkaan harvinaisen hyvin vastaan (tietäen pikku-ukon mustasukkaisuuden ja vahvan tietoisuuden omasta reviiristään). Ihana Mosse. ♥

Glorian lempinimiksi ovat myös vakiintuneet aika hyvin Klonkku ja Lorde. Kaiketi tää mun kokoaikainen asioiden hölötys tuottaa tulosta, kun tyypitär tunnistaa jo nimensä ja alkaa tajuamaan pikkujuttuja, ulosmenemisestä ja syömisestä, jee!

Tässä vähän kuvasaldoa:

Moosu ♥

Raapsraaps minä raapsuttel!

Morello katsoo syyllistävästi eteisen mattoon reiän tehnyttä Lordea. Se ei tajuu.

Yhteinen ruokahetki.

Huomenta. Ja jalaka suuhun!

Liivit päällä lenkille!

Hau-hauskaa viikonloppua!


edit:
valitan parin kuvan laatua, en tiedä mitä matkalla tapahtui :D

Lennähdys kotiin! ♥

Eilen pakattiin tarvikkeet aamukahdeksan aikaan autoon, Morello kyytiin ja nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Itsehän ajoin harhaan radiota säätäessä ja yhtäkkiä oli suunta kohti Mikkeliä... no, silti auto oli ajoissa paikanpäällä, oikea terminaali löytyi äkkiä ja kuin taikaiskusta konetta odotellessa törmäsin kaveriin, joka on kentällä töissä, ja jota en ole nähnyt varmaan kuuteen vuoteen. Kuulumisten vaihtaminen oli jännityksestä johtuen aika heikolla mallilla, mutta jotenkin rauhoitti, kun oli joku tuttu siinä mukana intoilemassa.

Liukuovien takana alkoi näkymään lentobokseja ja jännitys sekä itsellä, että muilla oman koiran noutajilla nousi. Koko lentokenttä täyttyi tottakai ihanasta jätösten lemahduksesta, mihinkäs sitä ne boksissa tekisi jos ei alleen... Koska bokseissa oli kaksi koiraa, jouduin hetken odottelemaan, että Glorian kyytikaveri saatiin uusille omistajilleen. Pian Gloriakin saatiin pihalle häkkyrästä ja pienen putsauksen jälkeen sain tytön syliin. ♥

Uusi kaulapanta oli liian suuri, joten neiti sai lainapannan. Jännittää.

Pienen koirien haistelun ja tutustumisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta, äidin luokse ruualle ja Gloria pesulle. Kaikkinensa ajomatkat sekä kentältä Tampereelle, että Tampereelta Jyväskylään sujuivat vallan mainiosti ja pääasiassa näky vieressä oli tämä:

Morelloa lähinnä hirveän pitkä matkustelupäivä nakersi, ja tyyppi olikin hieman leipiintyneen näköinen jo suunnatessamme kohti Tamperetta. Siellä kuitenkin vähän piristyttiin, kun sai vähän lellintää osakseen ja leikkimistä:

"Ny loppuu tää autoffa iftuminen!?"

Gloria oli koko lauantain niin tokkurassa, ettei pahemmin tassutellut omin avuin, vaan siirtyi sylissä ilmateitse paikasta a paikkaan b (sylittely tuntui kyllä kelpaavan oikein hyvin). Kotiin päästessä neiti löysi heti oman paikkansa ja loikkasi sohvalle, josta hetken päästä bongasi television. Tajusin siinä hetkessä, että eihän Gloria varmaan ennen ole tuollaista vehjettä nähnyt ja annoin tytön katsoa sitten Idolsin melkeinpä alusta loppuun. En tiedä irtosiko katse hetkeksikään... ja korvat tottakai höröllä!

Morellon kanssa Gloria on tullut oikein hyvin toimeen (ja toisin päin). Välillä on pientä valtakinastelua ja murinaa, koska molemmat ovat niin hellyydenkipeitä, mutta onneksi minulla on kaksi kättä joilla rapsuttaa. Ensimmäinen yökin sujui hyvin, molemmat nukkuivat rauhassa ja Gloriakin pidätti pissiä koko yön aamulenkkiin asti. Tähän astinen sisäsiisteyssaldo onkin kolme pissiä sisälle, neljä pissiä ulos, kaksi kakkaa sisälle ja kolme ulos. Hyvä tyttö! ♥

Mussut tutustumassa. ♥

Tänä aamuna lähdettiin ensimmäiselle lenkille jo ennen seitsemää (tosin se olisi ollut ennen kahdeksaa, mikäli kelloja ei olisi siirretty), aamupalan ja hetken odottelun jälkeen lähdettiin jo tekemään päivän toiset pissit. Gloria on ihan uskomattoman reipas ja leimautuu Morelloon kovasti. Minun pikkumieheni saa osakseen ihailua ja ulkonakin Morelloa seurataan kuin hai laivaa. Päivän ensimmäisellä lenkillä käytiin jo tutuksi tulleen kirkkopuiston jälkeen haistelemassa Jyväskylän ydinkeskustaa, kun eihän siellä ole ristinsielua aamuseitsemältä ja kiinnostavahan se oli. Lenkit ovat muutenkin sujuneet hurjan hyvin siihen mitä ajattelin, Gloria kävelee suurimmaksi osaksi reippaasti ja on alkanut jo tutkia minun ja Morellon lisäksi muutakin ympäristöä, tosin silloinkin pitää pitää silmällä, ettei me karata minnekään...

"Ei saa karata, jooko?"

Sohvanvaltaaja

Ensimmäinen kunnon päivä uudessa kodissa on sujunut siis mainiosti ja Gloria tuntuu saavan lisää reippautta koko ajan. Lelut ovat alkaneet jo kiinnostaa ja palloakin on uskallettu hakea, tänään yhdessä välissä Gloria kantoi ainakin viisi Moosun lelua kekoon sohvalle! Morello antaa tutkia lelujaan oikein kiltisti ja tuntuu ymmärtävän pikkuneidin herkkyyttä. Sattuipa tänään myös Gloria tuomaan kani-pehmolelun Moosulle, joten ehkä tässä on ainekset karvakaveruudelle ja elinikäiselle ystävyydelle. ♥

Iskän vierailun jälkeen tuli tukki-uni. Tuh!

Myös laillistettu lomahoitaja, eli rakas isäni (joka auttoi myös Glorian saapumisessa omaan kotiinsa) kävi tänään tervehtimässä uutta asukasta. Ensin ujoiltiin, mutta se kiva tyyppi antoikin palan nakkia ja lähti meidän kanssa pihalle. Ei ujostuttanut enää, vaan syli olisi kiinnostanut entistä enemmän! Nyt ollaankin tässä hetkessä, koirat ovat saaneet lepuutella hetken ja nyt ruokailun kautta ulkoilemaan.

♥ Tervetuloa kotiin Gloria. ♥

Ladatkaa StickerMe, sillä sai Moosustakin Batmanin! :D<3

!!!

Nyt se tuli, Glorian lentovahvistus! Typykkä lentää kotiin Münchenin kautta ensi lauantaina, 26.10.2013. Iik ja jee! ♥

Nyt on myös ensimmäiset tarvikkeet ostettu, eli panta ja hihna. Mustin ja Mirrin haukutuilta hinnoilta tarttuikin mukaan Hurtan Lifeguard-malliston pinkki panta ja talutin, sävy sävyyn tottakai. Olen nyt laiska, enkä jaksa ottaa kuvia, joten tässä reippaasti kuvat m&m:n sivuilta:

Näyttävät noissa nipuissa entistä söpömmiltä, karkkivärejä nam!

Matkailua, menetyksiä ja uusi perheenjäsen

Koulu on tuonut oman osansa tohinasta ja koneella ei paljon viitsi viettää aikaa koulutehtävien lisäksi. Nyt kuitenkin on syysloma (jee!) ja ollaan reissunpäällä, mamman luona Tampereella. Lähdettiin eilen Morellon kanssa matkaan kahdestaan ja vielä oikein junalla, nyt kun tuota autoa ei enää ole käytössä (keskusta-asumisessa se nyt olisikin aika tarpeetonta). Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti ja torstai-iltana olisikin tarkoitus suunnata takaisin kotia kohti.

Minä junassa MOI

Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:

Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.

Vasemmalla Myrsky, oikealla kääpijö-Kepponen

Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.

Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)

Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!