Istuu, antaa tassua ja mennöö maahan!

Sillain tekee meidän Gloria.

Kuukausi on kulunut viime päivityksestä, aika raskaita viikkoja ollut tässä alkuvuodesta ja blogien ylläpitäminen on maistunut ajatuksenkin tasolla jo täysin puulta. Nyt talviloman koittaessa elämäkin voittaa meidän laumassa ja matkattiinkin jälleen Tampereelle... ja tänne me muutetaan kesäksikin!

Tykitän nyt vielä muutkin ilouutiset tähän samaan syssyyn:
Ihana Armani täytti kokonaiset kaksi vuotta ja  Gloria-muru on saanut helmikuun aikana ensimmäisen vuoden täyteen!

Tyttö on kasvanut muutaman kuukauden aikana, mutta nyt tuntuu, että ollaan jo siinä koossa mihin jämähdetäänkin. Vielä on paljon oppimista ja tekemistä, mutta nyt alkaa jo näyttämään siltä, että kotikoiran arki alkaa sujumaan meidän perheessä. :)

Nyt olisi tarkoitus startata tytön kanssa leikkikoulu ja pentukoulutus! Jännityksellä odotan.

Matkailua, menetyksiä ja uusi perheenjäsen

Koulu on tuonut oman osansa tohinasta ja koneella ei paljon viitsi viettää aikaa koulutehtävien lisäksi. Nyt kuitenkin on syysloma (jee!) ja ollaan reissunpäällä, mamman luona Tampereella. Lähdettiin eilen Morellon kanssa matkaan kahdestaan ja vielä oikein junalla, nyt kun tuota autoa ei enää ole käytössä (keskusta-asumisessa se nyt olisikin aika tarpeetonta). Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti ja torstai-iltana olisikin tarkoitus suunnata takaisin kotia kohti.

Minä junassa MOI

Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:

Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.

Vasemmalla Myrsky, oikealla kääpijö-Kepponen

Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.

Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)

Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!