Heippa mennyt vuosi ja tervetuloa uusi uljaampi 2014!

Niin se meni, joulun pyhät, vuodenvaihde ja jälleen yksi muutto takana. Nyt elämäntilanne antaa taas myöten kirjoittaa ja voinen luvata, että päivityksiä tulee jatkossa taas useammin.

Meidän loma sujui mitä kivoimmin, Morello ja Gloria matkustivat kanssani Tampereelle äidin luokse pariksi päivää sukuloimaan. Gloria-parka kärsii yhä matkapahoinvoinnista ja menomatkalla mahanesteet hyppäsivätkin autoon viidesti. Täytyy tässä välissä kuitenkin huomauttaa, että mummo ja muut sukulaiset ihastuivat kovin uuteen koiraneitiin.

Virallinen joulupukki.

Lomalta palattuamme (olin siis joo koulusta lomalla, mutta buukkasin itselleni kalenterin täyteen töitä) hoidettiinkin muutto suhteellisen pikavauhtia alta pois, töiden ohella tietenkin. Paluumatkalla tuli vain yksi ykä ja sekin vasta kotipihaan, jes! Jännitti hieman tuo vuodenvaihde aattona, että millä sitä pieni ihminen pysyy tolpillaan 24 tuntia, kun edeltävän viikon aikana on tullut nukuttua hieman päälle tuon määrän

Koska muut törrikät eivät perinteisesti paljoa pommeista tajunneet, en heistä kerro sen enempää. Koirille syötin sunnuntaista tiistai-iltaan Serene UM calm-lääkettä, joka vaikuttaa koiran serotoniinin tuotantoon ja täten rauhoittaa koiraa.

Liekö näiden ihmepillereiden ansiota, mutta Gloriaa ei paljoa hetkauttanut rakettien paukkuminen, välkettä ei pahemmin näkynyt, kun verhot olivat joka huoneessa kiinni ja valot päällä. Morello aina välillä pakeni vessan puolelle pahimpien jysäysten jälkeen, mutta oli muuten oikein reippaana ja touhukkaana omana itsenään liikenteessä. Yksi asia joka saattoi vaikuttaa, oli ystäväni joka vietti luonamme uuttavuotta ja täten koirat olivat enemmän kiinnostuneita "uudesta tuttavuudesta" kuin ympärillä tapahtuvasta hälinästä. Summa summarum, hyvin meni ja nyt ollaan uudessa vuodessa!

Ennen kuin alan kiirehtämään töihin, niin pakko laittaa vielä kuva Morellosta, joka kävi pitkästä aikaa Koirasportissa uimassa! Supersöpö urheilijapoika:

ps

liityin instagramiin, josta minut löytää nimimerkillä tuldevi, sieltä pääsee myös kurkkimaan ötököiden kuvia!

Woof!

Mitähän tässä sanoisi?

Ei voi olla kuin ylpeä koiristaan, minulla on maailman parhaat karvalapset! Ensimmäinen viikko "pikkupennun" kanssa on sujunut ihmeen hyvin, Gloria on päässyt tutustumaan uuteen kotiinsa ja sen ympäristöön, ja ne muutamat sisälle löpsähtäneet hädät on tehty reippaana lehden päälle. Kaikista ylpein olen kuitenkin Morellosta, joka on ottanut uuden tulokkaan harvinaisen hyvin vastaan (tietäen pikku-ukon mustasukkaisuuden ja vahvan tietoisuuden omasta reviiristään). Ihana Mosse. ♥

Glorian lempinimiksi ovat myös vakiintuneet aika hyvin Klonkku ja Lorde. Kaiketi tää mun kokoaikainen asioiden hölötys tuottaa tulosta, kun tyypitär tunnistaa jo nimensä ja alkaa tajuamaan pikkujuttuja, ulosmenemisestä ja syömisestä, jee!

Tässä vähän kuvasaldoa:

Moosu ♥

Raapsraaps minä raapsuttel!

Morello katsoo syyllistävästi eteisen mattoon reiän tehnyttä Lordea. Se ei tajuu.

Yhteinen ruokahetki.

Huomenta. Ja jalaka suuhun!

Liivit päällä lenkille!

Hau-hauskaa viikonloppua!


edit:
valitan parin kuvan laatua, en tiedä mitä matkalla tapahtui :D

Matkailua, menetyksiä ja uusi perheenjäsen

Koulu on tuonut oman osansa tohinasta ja koneella ei paljon viitsi viettää aikaa koulutehtävien lisäksi. Nyt kuitenkin on syysloma (jee!) ja ollaan reissunpäällä, mamman luona Tampereella. Lähdettiin eilen Morellon kanssa matkaan kahdestaan ja vielä oikein junalla, nyt kun tuota autoa ei enää ole käytössä (keskusta-asumisessa se nyt olisikin aika tarpeetonta). Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti ja torstai-iltana olisikin tarkoitus suunnata takaisin kotia kohti.

Minä junassa MOI

Tänään vierailin hieman kauempana siskoni luona, pääasiassa tervehtimässä kummipoikaa ja muita mukuloita, sekä lellimässä Lilli-ranskanbulldogia piloille... Hänestä en kylläkään saanut kuvia, koska paijaamiseen meni liikaa aikaa, mutta tulihan samalla tutustuttua heidän tuoreimpaan perheenjäseneensä herra kilpikonnaan:

Samalla myös haluan muistaa lähipiirissä sairastumisen vuoksi menehtynyttä Kepponen-kilpikonnaa. Pienen matka ehti loppua ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Kauniita unia Keppoli, missä kömmitkään.

Vasemmalla Myrsky, oikealla kääpijö-Kepponen

Tähän loppuun täräytän vielä ilouutisen: karvaperhe kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Hän on Rescueyhdistys Kulkurien kautta meille kotiutuva kaunis Gloria-neitokainen! Ulkonäöstä päätellen tästä tapauksesta löytyy vähän jackrusselia, mutta loppu jää mysteeriksi, syntymäaika huitoo siinä helmikuun paikkeilla. Muutama viikko vielä ja pikkuinen saapuu, ei malttaisi odottaa.

Vaikka alkuun harkitsin pitkään, että voiko nyt Morellon takia ottaa toista koiraa, niin lähes päädyin siihen, että Morellon takia se lähestulkoon pitäisikin ottaa: kukaan muu ei ymmärrä koiraa kuten toinen koira. Vaikka suhde ihmiseen olisi miten läheinen, niin kyllä se koirakaveri tuo ihan uutta laatua elämään, eikä se koulun/töiden takia yksin olo kotonakaan maistu enää niin puulta. Morelloa en tietenkään aio jättää yhtään sen enempää huomiotta, vaan hän saa osallistua täyspainotteisesti Gloriankin hoitoon ja koulutukseen. Välillä tottakai täytyy myös pitää spesiaaleja mamma-Moosu-hetkiä. ;)

Nyt kun joulukuussa pärähtää suht hyvät veronpalautukset tilillekin, niin pistänpä sen verran sivuunkin, että pääsen keväällä Glorian kanssa perustottelevaisuuskurssille ja Morellon kanssa pikku tauon jälkeen kokeilemaan jotain uutta hauskaa (tai verestämään vanhoja taitoja!). Tästä nää koirahommat taas lähtee!

Moogimoo, paketissa jälleen moo.

Perjantaina kävi tiemme lääkäriin, jossa heiluva kynsi ottaa nypättiin irti. Nyt vihdoin alkoi toipuminen: uusi kynsi pääsee kasvamaan ja kauluristakin pääsee pian eroon! Reipas koira.

Kotihoitona meillä on huolellinen putsaus, terra-poly-antibioottisalva, sekä siteen pito suurimman osan päivästä. Moosu aloitti myös biotiinin popsimisen, jos se vähän jämäköittäis noita kynsiä ja helpottais tuon ihon ja turkinkin kanssa. Lisää uutisia sit kun tötterö on joutunut kadotukseen ja useamman kodin välillä seilaaminen helpottaa!

Muuttoa, uutta elämää, seikkailuita ja kauluri.

Meillä on ollut nyt äärimmäisen vauhdikas puoli vuotta, eikä tuon takia ole tullut kirjoiteltua tännekään otusten elämästä (kyllä silti joku pieni ääni on korvan takana kuiskaillut, että muistapa pehmoeläinkin)! Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Uutenavuotena tosiaan muutettiin eläinystävien kanssa ihan uuteen kotiin, meillä on täällä Jyväskylässä tälläinen kiva pikkukaksio. :3 Actionia elämään on tuonut omat elämäntilanteen tahdikkaat muutokset ja työt, sekä tietysti ihanat pörröiset lemmikit. Uuteen paikkaan kotiuduttiin yllättävän nopeasti, paitsi Nana, jolla on ikuinen tapa nyhtää karvaa itsestään, kun jotain erikoista ympärillä tapahtuu. Nyt on onneksi päästy siitäkin eroon ja alkais näyttään siltä, että akasta tulee taas täyskarvoitettu. :D

Morellonpökäle meni saamaan itselleen taas vaihteeksi hotspotin peräpäähän ja niskaan, tää ihotulehdushan sit levis oikean takatassun kynsivalliin ja nyt ollaan kauluripäänä toista viikkoa. Ja meikäläiselle lisää duunia, mutta mikäs tässä: mullahan on kesäloma!

Valitan laatua. Morello valittaa kauluria.

Ai niin, olen saanut uuden eläinystävän (hän ei kylläkään asu minun eläintarhassani). Timantti-kisu on hyvin oman arvonsa tunteva mauku, joka tykkää leikkiä, härnätä Moosua ja ottaa rennosti:

 

Mau! ♥

Kesä on muuten sujunut aurinkoisissa merkeissä ja kaiken touhuamisen keskellä on muistettu viilentää karvakasojakin, milloin siporexia jäädyttämällä tai kylmillä märillä pyyhkeillä. Toivotaan, notta hyvät kelit jatkuu! Vaikka sadepäivinä se on tämäkin ihan hyvää puuhaa. Loppuun vielä kuva Moogelista suolla:

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.

Blogia luettu jo 400 kertaa!

Tuntuu jotenkin höpsön mielettömältä, että vaikka olen kirjoitellut vasta kuukauden (tai jotain sinne päin), niin tätä on vilkuiltu jo 400 kertaa! Jihuu! 400 ei varmaan ole sinänsä paljoa, kun jotkut blogit varmaan saavat tuon lukijamäärän päivittäin. Itsellenihän tämä on kuitenkin jonkinasteinen saavutus ja ihanaa, että meidän "eläintarhan" elämä kiinnostaa. Uskaltakaa ilmoittautua lukijoiksi ja uskaltakaa kommentoida!

Myös muiden blogit kiinnostavat, joten niistäkin voi, saa ja pitää ilmaista itseään! ;D

Tänk juu!

ps
Aletaan lähestyä hoitokoiraviikon loppua, olen aika naatti. Kohta se on kuitenkin ohi. Huh.