Heinäkuun hulinat

Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!

On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi!

Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...

Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.

Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?

Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Rakkautta ja nyrkkejä ilmassa.

Nanalla on mitä ilmeisimmin se aika. Ja sehän näkyy meidän pojissa.

Hereillä ollessa Remulus yrittää astua Nanaa lähes jatkuvalla syötöllä. Siitähän meidän tyttelsson ei aina tykkää, vaan välillä sitten päättää antaa vähän takaisin, joko säksättämällä tai itse astumalla Remua. Välillä ihan törkeetä meininkiä! Nyrkit siis viuhuu mennen tullen. Kuitenkin nukkuvat yhdessä vierekkäin ja puuhailevat muuten normaalisti. Ihme jengiä. Armani kanssa on ollut hieman normaalia innostuneempi tekemään lähempää tuttavuutta meidän isosinsujen kanssa, liekö siis Nanan aromi leijunut ympäri sinsulaa... Toivottavasti Nanuli ei vaan liikaa stressaa, kun turkkikin alkaa jo näyttää paremmalta. Olisi ikävää, jos turkin pureminen alkaisi taas pahentua.

Eilen jo hädässä lähetin Nanan ja Remun entiselle omistajalle Jennille sähköpostia, kun alkoi käydä jo varsin rajuksi tuo touhu. Aloin jo epäillä valtataistelua, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin taitaapa olla kyse lähinnä rakkauden teoista. Jatkan tarkempaa tarkkailua seuraavan viikon ihan turvallisuussyistä ja raportoin sitten tunnelmista! Peukut pystyyn, ettei tarvitse erottaa mussuja.

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.

Tarjottimesta juoksulautaseksi

Tulipa siis väkerrettyä vihdoin Nanalle ja Remulukselle häkkiin juoksulautanen IKEAn SNUDDA-tarjottimesta. Hintaa tällä lätyllä oli tosiaan tuo hurjat 4,95€, joka on saman verran kuin tiimarin pajukranssilla. Tämä luultavasti kestää kuitenkin hieman pidempään. Aiemmin olen kuullut esimerkiksi neuvon kiinnittää kaksi snuddaa alustoistaan päällekkäin (tämä toimii, jos laitteen tulee pysyä pystyssä ilman muuta kiinnittämistä), mutta meillä tehtiin hieman eri tavalla. HUOM! Vaikka SNUDDA on koivua, on siinä lakkapinnoite joka tulee poistaa hiomalla ennen käyttöä.

Tässä kuvia ja ohjeita:

SNUDDA alkuperäisessä asussaan.

Pohjasta löytyvä kumihässäkkä tulee poistaa ensimmäisenä.

Pintaa karhennettiin ja hiottiin lakka pois.

Koska tarjotin itsessään on aika matala kiinnitettäväksi suoraan häkkiin....

.... siihen lisättiin yksi paksusta vanerista sahattu ympyrä (josta tuli vähän pieni, mutta ei anneta sen häiritä). Taustalla Moosu!

Pylpyrä kiinnitettiin tarjottimen pohjaan....

.... ja koska tarjottimen jalka oli teräväreunainen, se hiottiin pyöreäreunaiseksi.

 

 

Tarjotin kiinnitettiin alimmalle "mökkitasolle".

Tuoreesta huvista oltiin hyvin kiinnostuneita, mutta toistaiseksi tällä vekottimella ei hirvittävästi ole juostu. Eiköhän tämäkin kuitenkin tajuta piakkoin ja päästä hölkkäyksen makuun! Salamavalon räpsähdys ei herättänyt suurta suosiota.

Tässä kuitenkin mitä söpöin video sinsusta juoksentelemassa SNUDDA:lla:

Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!

Vähän kaikkea sieltä, täältä ja tuolta.

Ei oikein tiedä mistä tuota edes aloittaisi, kun nyt on niin hirveästi kaikkea.

Morellon masutauti on lähestulkoon parantunut, oksentelu loppui siihen maanantai-iltaan, mutta muuten on ollut vähän sekainen meininki hauvan masussa. Toivotaan, että menisi ohi, kun olis kiva taas päästä syömään luita ja dentastixejä! Ja tonnikalaa! Eilen Moosulla alkoi Taitavien Tassujen jälkikurssi, ainoa vaan, että homma ei mennyt ihan putkeen: ulkona satoi ja ukkosti, joten Moosuhan oli sitten tuotava kotiin "turvaan", eikä päästy laisinkaan harjoittelemaan. Onneksi ehdin itse kurkata kuinka ensimmäinen jälki tehdään, niin voidaan harjoitella sitten jossain lähiryteikössä missä ei vielä olla käyty. Toivottavasti ensi kerralla on parempi onni sään suhteen, vaikuttaa nimittäin hauskalta harrastukselta!

Tänään olisi tarkoitus taas vaihtaa Moosun ruokarytmi takaisin kahteen päiväannokseen, mutta vielä tämä päivä taitaa mennä riisiin sotketuilla nappuloilla. Mahaa suojaavaa lääkettä pitäisi myöskin olla vielä täksi päiväksi, joten peukut pystyyn, että huomenna meillä olisi jo pikkuisen normaalimpi koira.


Sitten toisena tärkeänä asiana: pikku nappula on uskaltautunut ensimmäisiä kertojaan tutkimaan ympäristöä häkin ulkopuolelta! Olen nyt hurjan ylpeä pikku Armanista. Poitsu ei oikein tiedä miten olisi, kun tavallaan kaikki kiinnostaa ja samalla se kaikki hirvittää niin hirveästi, että pitää saada hyppyloikkasätkyjä ihan tyhjästä. Vauhtia ei siis puutu ja koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana, ettei vaan mennä naapurihäkille tekemään liian läheistä tuttavuutta... Pitkän rallin jälkeen onkin hyvä nukahtaa ikiomaan riippumattoon:

Eilen myös Armani tapasi isäni, eli "lomahoitajan". Hieman vaan jänskätti, mutta eiköhän noistakin kaverukset saa aikaan.


Tänään on ollut ihan hyrskynmyrskyn-päivä, aamusta alkaen on vaihdettu Nanan ja Remun kaappiin purut (yllättäen en tajunnut että puruja ei ollut, niin pääsinpä sitten kauppaankin), lenkitettyä koira, keitettyä riisiä, siivottu Armanin häkkiä ja juoksutettu kaikki, nyt olisi vielä edessä gerbiilien juoksutus, purujen vaihto ja koko sinsulan siivous.. ja koska vieraita tulee, niin aion imuroida ja mopata muunkin huushollin. Huh!

Ja eikun hommiin!

Kotiutuminen

Eilen sitten tuli noudettua pikkumies kotiin. Tuntui jotenkin karulta erottaa pikkuiset toisistaan ja jättää siskot kahdestaan, mutta eri teille poikue olisi kuitenkin joutunut, mitäpä sitä siis hirveästi märehtimään. Matka oli pitkä, mutta tyyppi nukkui urheasti n. 90% ajasta. Jos itse olisin siunaantunut yhtä pätevillä unenlahjoilla, nukkuisin luultavasti itsekin 90+% ajasta. Kotiin selvittiin ja huoli muista karvanakeista kaikkosi hetkessä, kun cincut olivat luukulla vastassa. :3


Armiksella on unenlahjojen lisäksi mitä mainioin ruokahalu, joka ei haittaa pätkääkään. On vaan hyvä, että syö normaalisti! Tässäkin tuhoutuu jälleen yksi briketti:

Suhtautuminen Armaniin on ollut mitä mainioin, ei ole kuulunut säksätystä tai muitakaan mystisiä kiukkuääniä. Poitsu on lähinnä kiinnostanut niin valtaisasti, että hätäpäissäni askartelemani pahvinpalat on kiskottu häkin edestä pois tähän tapaan:

Tässä myös parit kuvat aamuhulinoilta, viimeistään vikasta kuvatuksesta voi päätellä jonkun olevan kylvyn tarpeessa...

Tänään on ollut hiukan surku päivä Morellon takia, reppana on eilisen maalla juoksentelun jäljiltä niin poks, että oli sitten oksentanut aamulla kaiken ylimääräisen olohuoneen matolle ja sohvalle. Mukana tuli myös yhden muovikoiralelun jalka, jonka Morello oli nielaissut joskus pääsiäisen aikaan mummulla. Sitä vähän ihmettelin. Siivoushommeloisia tuli siis harrastettua! Nyt vaan toivotaan Moosumiehelle hurjasti parantumista ja toivotaan, että vesi maittaisi. Koiruus on ihan umpiväsynyt ja hetki sitten kuului jokin vinkaisun ja haukotuksen välimaastosta oleva ääni, mutta ilmeisesti hätä ei ole suuri, kun tuli jatkamaan tuohon viereen unia. Jos tuntuu että kipuja on, niin sitten singotaan lääkäriin mars mars! Pitäkäämme peukkuja.