Muuttoa, uutta elämää, seikkailuita ja kauluri.

Meillä on ollut nyt äärimmäisen vauhdikas puoli vuotta, eikä tuon takia ole tullut kirjoiteltua tännekään otusten elämästä (kyllä silti joku pieni ääni on korvan takana kuiskaillut, että muistapa pehmoeläinkin)! Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Uutenavuotena tosiaan muutettiin eläinystävien kanssa ihan uuteen kotiin, meillä on täällä Jyväskylässä tälläinen kiva pikkukaksio. :3 Actionia elämään on tuonut omat elämäntilanteen tahdikkaat muutokset ja työt, sekä tietysti ihanat pörröiset lemmikit. Uuteen paikkaan kotiuduttiin yllättävän nopeasti, paitsi Nana, jolla on ikuinen tapa nyhtää karvaa itsestään, kun jotain erikoista ympärillä tapahtuu. Nyt on onneksi päästy siitäkin eroon ja alkais näyttään siltä, että akasta tulee taas täyskarvoitettu. :D

Morellonpökäle meni saamaan itselleen taas vaihteeksi hotspotin peräpäähän ja niskaan, tää ihotulehdushan sit levis oikean takatassun kynsivalliin ja nyt ollaan kauluripäänä toista viikkoa. Ja meikäläiselle lisää duunia, mutta mikäs tässä: mullahan on kesäloma!

Valitan laatua. Morello valittaa kauluria.

Ai niin, olen saanut uuden eläinystävän (hän ei kylläkään asu minun eläintarhassani). Timantti-kisu on hyvin oman arvonsa tunteva mauku, joka tykkää leikkiä, härnätä Moosua ja ottaa rennosti:

 

Mau! ♥

Kesä on muuten sujunut aurinkoisissa merkeissä ja kaiken touhuamisen keskellä on muistettu viilentää karvakasojakin, milloin siporexia jäädyttämällä tai kylmillä märillä pyyhkeillä. Toivotaan, notta hyvät kelit jatkuu! Vaikka sadepäivinä se on tämäkin ihan hyvää puuhaa. Loppuun vielä kuva Moogelista suolla:

Hauskaa joulua!

Hauskaa joulua itse kullekin toverille ja karvakamuille! Eilinen tuli rötkötettyä oikein olan takaa äidin ja muiden sukulaisten nurkissa, joten silloin ei paljoa päivitelty.

Tänään on varsinainen juhlapäivä, Morello-kulta tassutteli perheeseen tasan 6 vuotta sitten! Kokoa on tullut (liekö tuo kinkun maistelu...), mutta yhtä suloisena olet säilynyt. Olet paras ystäväni koko maailmassa, uskomattoman kärsivällinen ja sydän puhdasta kultaa. Seuraisit minua vaikka maailman ääriin ja vaikeina aikoina pidät minut kiinni elämässä.

Rakastan sua pieni karvakitaristi. <3

Kolmatta kuukautta, ei mittään!

Nyt jos koskaan on aika kirjoitella, hävettää että hiljaiselo jatkui näinkin pitkään. Nytkin pientä kiirettä pukkaa (ei oikeasti, mutta tahdon leikkimään piskin kanssa!)

Ensimmäisenä Nana ja Remulus pääsivät uuteen kaappihäkkiinsä asustamaan, josta voisin tännekin napata muutamat kuvatukset. Viihtyminen on ollut ihan jees, kun vielä saisi kaikki riippumatot ja muut tilpehöörit paikalleen, niin touhuilu olisi taattu. Ongelmana on ollut vaan turhan ohkainen verkko, josta on muutamat rautapalat napattu talttahampailla pois ja pelkäänkin, että pian jompi kumpi joko rikkoo hampaansa, tai nielaisee tuollaisen pätkän. Eli uusi verkko kehiin, kiitos!

Toisena suurena juttuna on se, että meillä on juhlittu synttäreitä! Ensin oli omat synttärini, sen jälkeen pikkuiset gerbiilineitoset Myy ja Sohvi täyttivät kokonaiset 2 vuotta ja 6.11. juhlittiin Morellon kuudetta syntymäpäivää. ♥ Voi mun karvaturrejani!

Pitkään olin miettinyt myös ottavani Morellon tassujen kuvat omiin jalkoihini, ja tässäpä lopputulos:

Eilen (ja tänäänkin) käytiin koirapuistossa tohottamassa, oi kun siellä oli corgeja paikalla! Mahtiylläri! Ja vielä että toinen oli ihan piäni 4kk ikäinen mussukka, Morello näytti joltain malamuutilta sen rinnalla... :D Lähes iski pentukuume itelle, mutta eiköhän tuo yksi haukkuva pötkö täytä senkin tarpeen. Corgiseurankin kanssa ollaan sovittu jo vaikka mitä kivaa touhua ja tohotusta tulevalle vuodelle ja nyt tulee joulukin, niin eipä ole aikaa ajatella hauvavauvoja!

Ihme pätkissä tuli kaikki plörinät tähän, ensi kerralla vois pistää ajatustakin vähän mukaan. :D

Huumorivitsi-Armani

Jotenkin tuntui, että tää hiirilytyssa.jpg tarvitsee oman postauksensa:

Armani sai mitä tahtoi ja sukelsi naapurihäkin alle...

Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D

Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!

Nanelma poseeraa imurin kanssa

Otsikossa se jo tulikin, tässä Nane! Vaikka itellä on tuhdin tunkkainen olo flunssan takia, niin iltavipellyksestä ei luisteta. ;D

Luttanat!

On sekin nyt, kun pitäis mennä unten maille ja jumahtaa tuijottamaan karvapörröjä juutuupista. :D