Hauskaa joulua!

Hauskaa joulua itse kullekin toverille ja karvakamuille! Eilinen tuli rötkötettyä oikein olan takaa äidin ja muiden sukulaisten nurkissa, joten silloin ei paljoa päivitelty.

Tänään on varsinainen juhlapäivä, Morello-kulta tassutteli perheeseen tasan 6 vuotta sitten! Kokoa on tullut (liekö tuo kinkun maistelu...), mutta yhtä suloisena olet säilynyt. Olet paras ystäväni koko maailmassa, uskomattoman kärsivällinen ja sydän puhdasta kultaa. Seuraisit minua vaikka maailman ääriin ja vaikeina aikoina pidät minut kiinni elämässä.

Rakastan sua pieni karvakitaristi. <3

Kolmatta kuukautta, ei mittään!

Nyt jos koskaan on aika kirjoitella, hävettää että hiljaiselo jatkui näinkin pitkään. Nytkin pientä kiirettä pukkaa (ei oikeasti, mutta tahdon leikkimään piskin kanssa!)

Ensimmäisenä Nana ja Remulus pääsivät uuteen kaappihäkkiinsä asustamaan, josta voisin tännekin napata muutamat kuvatukset. Viihtyminen on ollut ihan jees, kun vielä saisi kaikki riippumatot ja muut tilpehöörit paikalleen, niin touhuilu olisi taattu. Ongelmana on ollut vaan turhan ohkainen verkko, josta on muutamat rautapalat napattu talttahampailla pois ja pelkäänkin, että pian jompi kumpi joko rikkoo hampaansa, tai nielaisee tuollaisen pätkän. Eli uusi verkko kehiin, kiitos!

Toisena suurena juttuna on se, että meillä on juhlittu synttäreitä! Ensin oli omat synttärini, sen jälkeen pikkuiset gerbiilineitoset Myy ja Sohvi täyttivät kokonaiset 2 vuotta ja 6.11. juhlittiin Morellon kuudetta syntymäpäivää. ♥ Voi mun karvaturrejani!

Pitkään olin miettinyt myös ottavani Morellon tassujen kuvat omiin jalkoihini, ja tässäpä lopputulos:

Eilen (ja tänäänkin) käytiin koirapuistossa tohottamassa, oi kun siellä oli corgeja paikalla! Mahtiylläri! Ja vielä että toinen oli ihan piäni 4kk ikäinen mussukka, Morello näytti joltain malamuutilta sen rinnalla... :D Lähes iski pentukuume itelle, mutta eiköhän tuo yksi haukkuva pötkö täytä senkin tarpeen. Corgiseurankin kanssa ollaan sovittu jo vaikka mitä kivaa touhua ja tohotusta tulevalle vuodelle ja nyt tulee joulukin, niin eipä ole aikaa ajatella hauvavauvoja!

Ihme pätkissä tuli kaikki plörinät tähän, ensi kerralla vois pistää ajatustakin vähän mukaan. :D

Huumorivitsi-Armani

Jotenkin tuntui, että tää hiirilytyssa.jpg tarvitsee oman postauksensa:

Armani sai mitä tahtoi ja sukelsi naapurihäkin alle...

Jännityksellä odotan jatkoa näille seikkailuille, tilaa tuon häkin alla on ehkä 3-4cm ja tää jauhopallero painaa jo nyt 521g, eli lähestulkoon yhtä paljon kuin Nanu. Millainenkohan läski tuolta häkistä puolen vuoden päästä kurkkii? :D

Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!

Nanelma poseeraa imurin kanssa

Otsikossa se jo tulikin, tässä Nane! Vaikka itellä on tuhdin tunkkainen olo flunssan takia, niin iltavipellyksestä ei luisteta. ;D

Luttanat!

On sekin nyt, kun pitäis mennä unten maille ja jumahtaa tuijottamaan karvapörröjä juutuupista. :D

Onnea Armani!

Murumies saavutti eilen puolen vuoden iän! Nyt kun kuviakin katselee, niin onhan tuo kasvanut hieman siitä mitä tänne tullessaan oli, on se silti mun pikkuinen. Kolmeen yhteiseen kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä, Armanin touhuja on ollut ilo katsella ja päästä tutustumaan tähän jauhosämpylään.

Onnea Armis!

Pian tulee myös vuosi siitä, kun Nana ja Remulus muuttivat sinsulaan asumaan. Voi murut!

Kuulumiset ja PetCollectiven ihana CorgiCam!

Heti ensimmäisenä: pahoittelut, että viime kirjoittelusta on yli kuukausi aikaa. Pienellä ihmisellä on ollut tässä tehtävää ja ihmeteltävää, kun on tullut kouluttauduttua uuteen työhön, äiti on muutettu uuteen kotiin, on käyty moottoripyörämatkalla Kouvolassa ja puuh. Eikä nuokaan kyllä taida olla tarpeeksi hyviä tekosyitä jättää kirjoittamatta.

Kesä on ollut välillä turkasen kuuma ja meillä on olleet kylmäkallet kovassa käytössä: niitä on löytynyt häkkien päältä, alta ja sivuilta, ettei karvapallot paistu. Ja silti taitaa olla vähän kuuma. Onneksi meillä saa ikkunat joka suuntaan auki ja sinsulakin löytyy varjon puolelta (se on itseasiassa kaikista viilein huone koko kämpässä). Koira on pysynyt yllättävän hyvissä oloissa, mitä nyt välillä lenkillä on tullut grillaannuttua. Kylmiin pattereihin nojailu ilmeisesti on ollut tämän turrin pelastus! Uimassa ei olla käyty, mutta sitäkin olisi kiva käydä kokeilemassa ennen ilmojen viilenemistä.

Tämän haluan vielä jakaa kaikille, niin suloinen!

ps
Pian on chinchillalehdessä juttua mun turreista, harmi kun jutun kirjoittamiseen oli niin vähän aikaa (lue: paljon aikaa, mutta jätin viimetinkaan muiden kiireiden keskelle), että en edes itse muista kirjoitinko jotain aivan läpiä päähän. :D Koitan siitäkin jutusta saada sitten kuvan/skannauksen tänne, jotta sitä saapi tuumia muutkin!

Heinäkuun hulinat

Nyt on taas tullut pidettyä hetki taukoa kirjoittelusta, kun eipä meillä ole mitään valtavaa tällä välin tapahtunutkaan. Itselläni alkaa vuorotyö tasan kahden viikon päästä, niin pitää vähän lusia omia lomia alta pois ja totutella eläimiä hieman nykyisestä poikkeavaan rytmiin. Huihai!

On tässä jotain uutisia: Morello pääsi Koirafanitus-lehteen! Jutussa kerrottiin flyballista ja Moosusta tulikin mitä söpöin kuvasarja jutun kylkiäisenä, pitihän toi lehti sitten itsellekin saada. Jos haluaa lukea jutun kokonaisuudessaan, niin suosittelen kipaisemaan Koirafanituksen lähimmästä lehtipisteestä. Lehden paksuus muutenkin yllätti positiivisesti, tuo on selvästi koko perheen koiralehti, vaikka sitä lähinnä lapsille ja nuorille mainostetaankin.

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi!

Meidän karvakasa on innostunut nyt lehtijutun myötä mallina toimimisesta, kun hyppäsi eteisen jakkaroille poseeraamaan. Äkkiä se pisu nouseekin päähän...

Kaksi viikkoa ja vielä pitäisi ehtiä tehdä paljon kaikkia omia juttuja, mutta erityisesti Nanan ja Remuluksen uuden häkin rakennus vanhaan eteiskaappiin on nyt äärimmäisen ajankohtainen. Muutosta lähtien tuo kaappi kun on sisältänyt vähän sitä sun tätä ja odottanut sinsulan nurkassa tulevia asukkeja.

Ajatuksena tosiaan siirtää Nanuli ja Vööms asumaan tähän kaappiin ja pikkuherra-Armani Nanan ja Remuluksen kaappiin, johon sitten vaihdetaan kans ovet, lattia, tasot ja häkkiverkko. Mistäs sitä tietää, vaikka innostuttais laajentamaan sitäkin suuntaan tai toiseen! :D Unelmani olisi kaksi tosi isoa tehdashäkkiä tai sitten sellainen yhtenäinen pitempi kaappihäkki, johon mahtuis kaikki sillat ja joka ois juoksutusturvallinen. Ehkä sitten tulevaisuuden kodissa?

Tähän loppuun vielä sokerikuorrutemunkki aamu-unilla, kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Koirauimala Koirasportti

 

Kuten viimeksi kirjoittelinkin, käytiin koirauimala Koirasportissa Leppävedellä. Koska kerta oli ensimmäinen, niin kaikkia jännitti ja uintia ihmettelemään saapui myös isä. Koirasportilla oli mainiot tilat koirauimalalle ja allas oli paljon isompi kuin mitä kuvittelin.

Ennen meitä ui Koopa-corgi, jonka aikana Morello kävi pikaisessa suihkutuksessa ja puettiin Best Friendin pelastusliivit päälle (pitää ostaa kotiin tuollaiset tai Hurtan versiot, vaikutti mainiolta kapistukselta), sitten päästiin odottamaan omaa vuoroa. Alussa hätä oli valtava ja Moosua jännitti uusi juttu hirveästi: ramppi kiivettiin nätisti ja tassutkin kastettiin, mutta sitten tuli stoppi "mähän en tonne veteen tuu". Homma toimi siis niin, että itse menin altaan toiselle puolen houkuttelemaan piskiä nakeilla ja vinkulelulla ja ohjaaja-Ansku sitten pökkäsi vähän vauhtia koiraan ja tuli altaassa samaa matkaa. Tehtiin nelisen kierrosta altaan ympäri ja sitten suihkuun. Uinti sujui joka kerralla paremmin ja viimeisenä Morello hyppäsi ihan oma-aloitteisesti veteen!

Uintimäärää tosiaan nostetaan joka kerta, mutta tuollaisella tuhdilla ei-uineella koiralla 4 kierrosta on suositeltu määrä. Koopa taisikin uida sen 15. :D Eli mennään jatkossakin, eiköhän tuosta piskistä vielä bodari saada! 

Täältä löytyvät Koirasportin nettisivut

Alla kuva ja video Moosusta uiskentelemassa.

Jännittää... jännittää...

Morello ei innostunut kovin altaaseen viskatusta vinkulelusta, mut onneks nakit kelpaa!

Uinti suoritettu

... ja hyvinhän se alkujännärin jälkeen meni. Nyt nukuttaa!

Kirjoittelen ekasta koirauimalakäynnistä vielä paremmalla ajalla ja pistän pari uintikuvaa. Nyt toivotan kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille kavereille oikein rattoisaa juhannusta!

Myrskylyhdyn Armani

Myrskylyhdyn Armani

Syntymäpäivä: 12.02.2012

Rotu: Chinchilla

Väri: White violet

Paino: 414g

Lempinimet: Armis, Artsi, Rap-man, Aamai

Armani on sinsulan tuorein asukki, joka muutti äitienpäivänä 13.02.2012. Juuri luovutusiän ylittäneenä nyyttimme oli niin pikkuinen ja söpö! Pikkumies kasvaa lähes huomaamatta koko ajan ja kehitystä on ihana seurata. Armani on chinchilla sieltä vikkelimmästä päästä, vauhtia ei puutu, eikä valitettavasti vaarallisia tilanteitakaan. Toistaiseksi herra on tajunnut pysyä lähempänä lattiaa kuin kattoa, joten vauhti on vielä sallittavuuden rajoissa. Uteliaskin hän on, kiinnostunut niin ihmisistä, kuin sinsunaapureistansa (jälkimmäisestä Remulus on eri mieltä, eivätkä siksi pääse tutustumaan toisiinsa kovin läheltä). Armis on myös hyvin hellyydenkipeä ja rakastaa rapsuttelua ja suukkoja, syliinkin hän tulee mielellään. Armanin lempipaikkoja ovat suuret pahviputket, sekä riippumatto.

Tällä hetkellä Armani asuu Gabber-merkkisessä chinchillahäkissä, mutta tänä kesänä on tavoitteena saada aikaiseksi kaappihäkkiremontti ja näin myös pikkumiehelle uusi, isompi asunto. Tulevaisuuden suunnitelmissa on löytää Armanille elämänkumppani, kunhan poika on tarpeeksi vanha turvalliseen kastraatioon. Poikasia hänellä ei siis tulla teettämään, mutta voipi olla, että tämän herran kanssa käydään kokeilemassa näyttelyonnea.

Armanin löydät myös Petsiestä!

Kuvia Armanista:

Armis & Heinä

Armani rakkaassa riipparissaan

Ensimmäiset Armanista näkemäni kuvat. :)

Uutta kokeilemaan.

Ylihuomenna (jestas, se tosiaan on jo ylihuomenna!) me lähdetään Morellon kanssa testaamaan lähellä olevan Koirasportin koirauimalaa parin corgikaverin kanssa.

Moosumies ei tunnetusti ole mikään uimari, kun joskus putosi äkkisyvään veteen ja siitä asti hieman pelännyt itse uimista, rannalla läiskyttely sen sijaan kelpaa. Tätä pelkoa ollaan siis lähdössä laittamaan ojennukseen ja tuleehan samalla harjoiteltua vähän sosiaalistamistakin. Viikonlopun aikana toivottavasti ehdin kirjoittelemaan uintitunnelmista ja ehkäpä sieltä saa jonkinnmoisen kuvankin räpsäistyä...

Meillä on ollut nyt aktiivinen viikko, viime perjantaina käytiin Taitavien Tassujen yhteisissä häiriötreeneissä, on jäljestetty, on eksytty lenkillä metsään, käytiin koirapuistossa, huomenna jäljestetään lisää ja perjantaina onkin uintipäivä. Jos olisi sauna, lämmittäisin sen Morellolle palkinnoksi.

Pökäleet pussiin! Nyt on kakasta asiaa!

Kaikille, joita koiran kakat teiden varsilla ärsyttävät: se torttu siinä ei ole koiran vika, vaan omistaja sen siihen on jättänyt. Ettehän kosta koirille, vaan antakaa suoraa palautetta omistajille.

Näin eritoten kesällä olisi ihanaa, kun ihmiset muistaisivat kerätä parhaan ystävänsä jätökset teiden varsilta ja varsinkin keskeltä tietä! Nykyään monesta pihasta löytyy myös koirankakkaroskiksia ja mikäli pönttöä ei heti matkan varrelta löydy, voi mielestäni pussin kiikuttaa kotipönttöön. Näin taataan, ettei kukaan tulistu kakkaan liukastumisesta ja ala pahimmassa tapauksessa viljelemään myrkkymakkaroita. Kannattaa kokeilla, useinmiten saat kakkaa kerätessäsi hymyn ohikulkijalta.

Omaan piharoskikseen on mahdollista tilata www.koirankakkaroskis.fi -tarra, joka kertoo koiranomistajille, että tänne saa tiputtaa kakkapussin.

Kinkkisempi paikka onkin sitten metsä, saako sinne kakata ja saako sen kakan jättää sinne? Mielestäni metsässä tulee kerätä kakat pois, jos ne tehdään keskelle polkua ja näin haitataan ihmisten kulkemista. Lannoittaminen on kuitenkin ihan luonnollista metsän puolella, eikä koira ole ainoa eläin joka sitä siellä tekee. Eriäviä mielipiteitäkin saa esittää!

Erilaisia pussukoita mukanani kanniskelleena (ja välillä unohtaneena) kävin tänään ostamassa Morellolle United Petsin BonTon-pussirullan, joka kulkee aina mukana. Tää on niin hienokin!

Hintaa tälle vaihtopusseja vaativalle vekottimelle tuli M&M:ssä 12,90e, sisälsi yhden pussirullan, jossa on 10 kompostoituvaa, seeprakuvioitua kakkapussia. Koostaan huolimatta tuo on hyvin kevyt, eikä haittaa kulkua. Klipsin avulla tuo on myös helppo napata toisenlaiseen taluttimeen!

Bontonia saa kahta eri kokoa monissa eri väreissä/kuvioissa, sekä pienille ja isoille pusseille (nano, classic). Perusmallina on luu, mutta nykyään noita löytyy esimerkiksi sydämen ja kalan muotoisina. Pusseistakin löytyy useita kuviovaihtoehtoja ja kaikki laitteeseen sopivat pussit ovat kompostoituvia, kolmen pussin paketti maksaa 3,90e:

Bon Ton nanon pussien kuoseja.

Aiemmin meillä on testattu esimerkiksi Hauskan maatuvia pusseja, mutta itse olen ainakin niin hoopo, että pussit unohtuu helposti taskusta rullaan. Joka tapauksessa, suosittelen kaikille maatuvien pussien ostoa, jotka voi heittää biojätteeseen. Muistakaa tarkistaa asia myyjältä, ellette ole täysin varmoja! Esimerkiksi Bilteman pussit ovat tavallisia muovipussukoita, joita ei voi heittää biojätteeseen.

Hauskan kotimaisia koirankakkapusseja löytyy useimmista kaupoista ja marketeista.

Bilteman koirankakkapussit eivät ole kompostoituvia, mutta 100kpl paketti riittää pitkälle.

Myös teille, jotka ette kiusallannekaann halua kouraista kakkanokaretta maasta edes pussi käden peittona, on nyt ratkaisu! Kakkis on apulaite koiran kakan keräilyyn, kakkiksesta voi kurkata videon tai tilata laitteen osoitteesta www.kakkis.fi .


Siispä lenkille lähtiessäsi: muista kakkapussi ja iloinen mieli!

Rakkautta ja nyrkkejä ilmassa.

Nanalla on mitä ilmeisimmin se aika. Ja sehän näkyy meidän pojissa.

Hereillä ollessa Remulus yrittää astua Nanaa lähes jatkuvalla syötöllä. Siitähän meidän tyttelsson ei aina tykkää, vaan välillä sitten päättää antaa vähän takaisin, joko säksättämällä tai itse astumalla Remua. Välillä ihan törkeetä meininkiä! Nyrkit siis viuhuu mennen tullen. Kuitenkin nukkuvat yhdessä vierekkäin ja puuhailevat muuten normaalisti. Ihme jengiä. Armani kanssa on ollut hieman normaalia innostuneempi tekemään lähempää tuttavuutta meidän isosinsujen kanssa, liekö siis Nanan aromi leijunut ympäri sinsulaa... Toivottavasti Nanuli ei vaan liikaa stressaa, kun turkkikin alkaa jo näyttää paremmalta. Olisi ikävää, jos turkin pureminen alkaisi taas pahentua.

Eilen jo hädässä lähetin Nanan ja Remun entiselle omistajalle Jennille sähköpostia, kun alkoi käydä jo varsin rajuksi tuo touhu. Aloin jo epäillä valtataistelua, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin taitaapa olla kyse lähinnä rakkauden teoista. Jatkan tarkempaa tarkkailua seuraavan viikon ihan turvallisuussyistä ja raportoin sitten tunnelmista! Peukut pystyyn, ettei tarvitse erottaa mussuja.

Kesäreissua ja punkkeja!

Tehtiin tuossa Morellon kanssa kesän ensimmäinen reissu Pirkanmaan suuntaan, sen takia ei ole tullut kirjoiteltuakaan viimeiseen viikkoon. Päätettiin jättää parempi puolisko sinsumestariksi kotiin, kun saatiin ansaittu löhöloma Roopen hoitamisen jälkeen. ;D

Mummolat tuli hauvan kierrettyä ja äidin kanssa käytiin treenaamassa lähimetsässä jäljestämistä... hyttytyttöjen imemiä paukamia olikin sitten päät ja jalat täynnä kotiin tullessa, "onneksi" sain niitä lisää vielä torstai-illan jälkitreeneissä. Lämpötila kohoili koko viime viikon ja nyt ollaankin sitten hellelukemissa. Jännittää vähän tämä kesä, että millä kummalla saan sinsulan pidettyä viileänä, kun aurinko porottaa tähän ihan jatkuvalla syötöllä. Noiden huone nyt on enemmän varjon puolella, mutta lämpötilat on jo nyt +22-24. Viilennysniksit ovat siis äärimmäisen tervetulleita, mikäli joku niitä tietää!

Tässä muutamia kuvia kategoriassa "kyllä maalla on mukavaa ♥":

Tänä vuonna pinkkien keskelle oli noussut joku mutaatio-albiino!

Tässä lähtee käpy...

... ja tässä otetaan kiinni käpy!

Maalla on mukavaa, mutta kotioloissa röhnöttäminen sen jälkeen on vielä mukavampaa.

Matkalla huomattiin myös, että kesä on tuonut tullessaan kaiken mukavan lisäksi ikuisen riesan: punkit. Yhtenä päivänä noita jouduttiin nyppimään koirasta kuutisen kappaletta ja päädyttiin seuraavana aamuna hakemaan ihan oikea punkkipanta apteekista. Aikaisemmin ollaan käytetty erilaisia liuoksia Exspotista ties mihin, mutta vaikutus on ollut aika vähäinen. Viime vuonna oli testissä myös yrttipanta, mutta punkkeja löytyi silti. Nyt meiltä siis löytyy  Scalibor vet-punkkipanta (mikäli oikein käsitin, tämä on ainoa punkkipantta, jonka teho ei perustu yrtteihin). Tähän mennessä ei ole löytynyt yhtään punkkia, joten olen toistaiseksi oikein tyytyväinen.. panta tosin haettiin torstaina, eli käyttökokemus perustuu muutamaan päivään. Tuo on siitä hankala, että koska se sisältää lääkeaineita, niin käsin siihen ei saisi mennä koskemaan. Joka tapauksessa rapsutellessa sitä tulee vahingossakin hipaistua. Omasta puolestani en pahemmin pelkää, mutta koitan välttää gerbiilien ja chinchillojen myrkyttämisen... so far so good. Pannan lisäksi meillä on käytössä punkkeja ja muita itikoita karkoittavaa John Paul Pet Tea Tree-shampoota ja hoitoainetta. Todettu viimeisen vuoden aikana hyväksi tavaraksi, vaikkei täysin estäkään punkkien tarttumista. Suosittelen kaikille, tekee turkista tosi nätin!

Scalibor-punkkipannan paketti.

Teepuuöljy-shampoo sekä hoitoaine, hinta Mustissa & Mirrissä n. 17,50e/kpl. Omasta mielestäni hintansa väärti!

Morellon punkkipihdit ovat olleet käytössä jo useita vuosia, mutta toimivat edelleen.

Tässäpä kysäisen vielä: onko joku testannut Mustista & Mirristä saatavaa punkkirautaa/-lätkää, jonka voi kiinnittää avaimenperään? Lähteekö sillä punkki päineen päivineen hyvin irti? Itsellä olisi mielessä tuon hommaaminen, jotta saisi paikasta riippumatta punkit irti, mikäli niitä koiraan tarttuu. Yleensä en kanna pihtejä taskussa...

Tulipas kunnon kilometripostaus. Tässäpä kuitenkin vielä meidän Moosu viilentymässä sinsulassa, joka toistaiseksi on viilein huone:

Kivaa viikonloppua kaikille karvapallojen ystäville! :----*

Rauha maassa ♥

Roope lähti eilen kotiin, yhtä riemuissaan kuin aina. Seitsemältä aamulla oli siis käynnissä kova huuto ja kitinä, eikä Morello tietenkään saanut mennä tervehtimään reissusta tulijoita, koska oma isäntä ja emäntä piti omia! Tässä vielä yksi kuva Roopesta:

Morello, Röh-possu, sotku ja Amiga.

Nyt oon saanut vihdoin jälleen ihanasti nukuttua täysmittaiset yöunet, ilman ikävänitkua ja sinsujen kaoottista säikkymistä. Olo on aikalailla uudestisyntynyt, mutta kahvia se vaatii!

Olin eilen ihan pärähtää onnesta soikeaksi, kun Nanan paino on noussut mahtavaan 538 grammaan! Aikanansa tytön stressatessa, kun turkinpurenta alkoi, oli painoa vain 507g, muutama viikko takaperin 511g. Voi minun ihana pieni pullanmuru. ♥ Remuluksen paino on hieman pudonnut, se on yleensä pyörinyt 602-610g välillä, mutta eilen vaaka näytti 590-595g, joten en vielä huolestu mistään. Äijä kun on niin reipas ja touhukas.

Pienokainen se kanssa vaan kasvaa. Tuntuu kuin sillä olisi joku kiire tosi isoksi, ihan kuin korvat olis saaneet lisää pituutta ja ötökkä muutenkin kokoa. On se silti vielä kovin rääpäle noihin kahteen muuhun verrattuna! Valitan kuvien laatua, mutta ei ole helpoimmasta päästä saada kuvia tuommosista elohiiristä heikolla kameralla.