Jäljestys

Pitkästä aikaa, huh hei! Nyt on useamman postauksen vuoro, sillä asiaa on enemmän kuin liikaa ja tuntuu paremmalta jakaa sitä selkeästi osiin. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella Morellon jäljestysharrastuksesta, nyt kun kurssi on käyty ja loppukoe tehty.

Ensteks pakko lesota vähän Morellolla, kun sen koe meni niin valtavan hyvin. Tässä tulokset:

Jäljen ikä: 40 minuuttia
Jäljen pituus: 120 metriä

Linjalla työskentely:
Morello lähti hienosti janalle ja eteni reippaasti. Jälki ja oikea suunta löytyi helposti. Hienoa!

Esineitä löytyi 5/6 kpl
Jäljestykseen käytetty aika 6 min.

Muuta:
Kuiva, sammaleinen maasto. Aurinkoinen ja lämmin sää.

Loppukokeen arvosteli Tuire Marjamäki, eläinhoitola & koirakoulu Taitavista Tassuista.

Hyvä Moosu! <3


Perehdytään hieman jäljestykseen:

Morellon kanssa on harrastettu siis ihmisjäljen etsimistä maastosta, ei verijälkeä. Tavoitteena jälkeä tehdessä on löytää ensin janalta (jäljen kanssa risteävä kohta) ensin paikka, josta ihminen on kulkenut ja seurata jälkeä siihen suuntaan, johon ihminen on mennyt. Koiran tulee löytää jäljen varrelta esimerkiksi ihmiseltä pudonneita tavaroita, harjoitellessa tässä käytetään keppejä, jotta ne sulautuisivat mahdollisimman hyvin maastoon ja koira joutuisi oikeasti työskentelemään löytääkseen kepit. Oikeassa tilanteessa ihmistä etsittäessä jäljen lopussa luonnollisesti luultavasti olisikin ihminen, mutta meillä on jäljen lopussa ollut palkintona herkkupurkki.

Tässä välineet jäljen tekemiseen ja ajamiseen:

Jälkiliina, käytetään ainoastaan jäljelle lähdettäessä, mieluusti yhdessä jälkivaljaiden kanssa.

Numeroidut kepit tarkoittavat harjoiteltaessa ihmiseltä pudonnutta esinettä. Numeroiden avulla on selkeämmin seurattavissa löytääkö koira oikean reitin.

Palkitseminen on harjoitteluvaiheessa tärkeää: kaksi pienempää purkkia tulee matkan varrelle (esim. koiralle "hankaliin" kulmiin) ja iso purkki tulee jäljen loppuun. Matkalle voi alussa myös tiputella herkkuja, mutta tavoitteena on pärjätä täysin ilman purkkeja. Ensin vähennetään herkut matkalta, sitten pienemmät purkit.

Pyykkipojat ovat alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeä väline jäljen seuraamiseen. Ne tulee kiinnittää paikkoihin, joista koira ei niitä huomaa (esimerkiksi puuhun) jälkeä tehtäessä. Loppuvaiheessa harjoittelua ja kokeessa merkkejä ei enää ole.

Suosittelen kaikille lämpimästi jälkiharrastusta, se on vallan mukavaa tekemistä ja on hyvin palkitsevaa sekä menevämmille, että rauhallisemmille koirille! Lisää tietoa jäljestyksestä ja jäljen tekemisestä saa suoraan kysymällä, kurssilla tai kirjallisuudesta.

Loppuun vielä muutama eilinen kuva Moosusta, käytiin metsässä testailemassa uutta pokkarikameraa!

Haukkuva koira ei pure!