Hauhau!

Long time no see etseteraa, nyt karvakatraan kuulumisiin! Eilen loppui flyball-kurssi, joka on ihan surku homma. Itsehän olisin jatkanut tuota mielelläni pidempään (ja niin luultavasti olisi Morellokin), päästiin niin hyvin jo vauhtiin ja oppimaan. Onneksi vähän lupailtiin jonkinmoisia flyball-yksittäistreenejä. ;D Onneksi on kuitenkin vielä kesän läpi jatkuva jälkikurssi, syksyllä pitääkin sitten ihmetellä uudestaan mitä lähdetään puuhastelemaan.

Täällä on tällä hetkellä hoitokoira: Roope-niminen griffoni, jonka vanhemmat painelivat viikoksi muille maille. Reppana ei ole oikein tottunut olemaan pidempään hoidossa, mutta viime kerran perusteella voisin sanoa, että eiköhän se häntä kohta sieltä koipien välistä katoa. Ulkona ei ainakaan tunnu muistavan ikäväänsä, vaan töhöttää menemään minkä kerkeää. Morellolla on pientä ongelmaa suhtautua Roopeen, kun ei ole tottunut toiseen koiraan samassa huushollissa. Tai no, muuten menee hurjan hyvin, mutta kun kyse on ruuasta tai Morellon leluista, on rähinä ja puhina aika lähellä. Ehkä sekin helpottaa parin päivän päästä?

Tässä pari kuvaa pikku luimistelijasta:

Tässäpä myös tämä meitin maailmanluokan rötköttelijä, joka tälläkin hetkellä vetelee hirsiä parin metrin päässä. Ja kohta on taas tarjolla sata lelua, joita viedään myös vieraan laukusta. Huh.

 

Tänään oli myös mitä ihanin aamu Nanan ja Remuluksen kanssa, molemmat oli ihan hellyydenkipeitä sylimyyriä! Suukoteltiin kovasti ja napsittiin herkkuja herkkukiposta. Armani oli päättänyt jo vetäytyä pahviputkeensa vetämään hirsiä, joten hän ei tänä aamuna juoksennellut.

Nana putosi muutama päivä takaperin lipaston päältä, johon tämä fiksu neiti oli päässyt Armanin häkkiä pitkin. Säikähdin ihan hurjana, kun Nanuli ei tohtinut paljoa liikkua eikä hypähdellä tavalliseen tapaansa. Kuitenkin seuraavana aamuna oltiin taas vauhdikkaampia ja nyt uskalletaan jo hypätä taas Armiksen häkin päälle (valitettavasti). Lipaston päälle ei kyllä olla kertaakaan vielä päästy, vaan tyttö antaa hurjan kiltisti ottaa itsensä syliin häkin päältä. Tämä on harvinaista, koska Nanahan ei ole koskaan tykännyt sylissä olemisesta, eikä varsinkaan mistään toiminnasta, joka tapahtuu häntäotteessa. Ihan mahtavaa siis!

Wanhempi kuva Remuluksesta ja Nanasta unilla.

Super-Armani.

Yksi mikä on jäänyt kuitenkin harmittamaan, on tuo Nanan turkin järsiminen: ymmärrän, että se on aloitettu jonkun mystisen stressin seurauksena edellisessä asunnossa, mutta miksi kummassa sitä pitää vielä jatkaa? Karvaa nypitään lähinnä mahasta ja jaloista: olen miettinyt, että voisiko joku (esim. huono heinä tms) aiheuttaa mahakipuja? Papanat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja. Toinen mitä olen pohtinut on se, jos Nanalla on virtsakiviä tms. Toki voi olla, että turkin purentakin on vaan "jäänyt päälle", mutta jos se ei lakkaa nyt kesän aikana tai pieni alkaa jostain syystä menemään yhtään heikompaan kuntoon, niin kiiruhdan lääkärille, enkä jätä mitään omien arvailujeni varaan.

Gerbiili-tyttösemmekin voivat hyvin! Ei ole pienimmät unohtuneet, vaikka heistä en pahemmin kirjoitakaan. Voisin kuitenkin jokunen päivä tässä koittaa heistäkin räpsiä kuvatuksia immeisten iloksi.

Eiköhän tämä tekstin määrä riitä tällä kertaa!

Kesä tulee!

Aurinko porottaa mitä parhaiten, kohta onkin siis jättekiva lähteä koiran kanssa lenkkeilemään, katellaan tarviiko ollenkaan takkia! Kesän tulon on huomannut myös sinsulassa: Armania ei haittaa nukuksia katon lähellä, kun ilmanvaihto toimii, mutta kaappihäkissä asuvat Nana ja Remu ovat päättäneet laskeutua alakerran suojakoppiin vetämään hirsiä ja tänään ovat siellä jo toista päivää. Varmasti viileämpi ja hämärämpi paikka!

Eilen treenattiin Morellon kanssa eka jälki ja aika hyvinhän se meni. Vähän oli toisella hakusessa että mitä nyt kuuluis tehdä, mutta suunnilleen suoraa reittiä päästiin herkkukipon luo. Eilen saatiin jäljestysnarukin, joka hohtaa varmaan kilometrin päähän, kun on tuollainen neonoranssi härpäke. Pitäisi käydä myös dogi matkassa ostamassa pelastusliivit, jotta päästäis uimaan. Tyyppi kun ei ole uskaltanut mennä yhtään syvemmälle sen jälkeen, kun kerran otti ja humahti äkkisyvään. Ollaan myös lupauduttu lähtemään corgiporukan matkaan lähistöllä sijaitsevaan koirauimalaan ja ulkouinnille, joten liivit tulee tarpeeseen!

Nyt se lenkki ja kukkien istutusta nuuskunenä-Moosun kanssa!

Vähän kaikkea sieltä, täältä ja tuolta.

Ei oikein tiedä mistä tuota edes aloittaisi, kun nyt on niin hirveästi kaikkea.

Morellon masutauti on lähestulkoon parantunut, oksentelu loppui siihen maanantai-iltaan, mutta muuten on ollut vähän sekainen meininki hauvan masussa. Toivotaan, että menisi ohi, kun olis kiva taas päästä syömään luita ja dentastixejä! Ja tonnikalaa! Eilen Moosulla alkoi Taitavien Tassujen jälkikurssi, ainoa vaan, että homma ei mennyt ihan putkeen: ulkona satoi ja ukkosti, joten Moosuhan oli sitten tuotava kotiin "turvaan", eikä päästy laisinkaan harjoittelemaan. Onneksi ehdin itse kurkata kuinka ensimmäinen jälki tehdään, niin voidaan harjoitella sitten jossain lähiryteikössä missä ei vielä olla käyty. Toivottavasti ensi kerralla on parempi onni sään suhteen, vaikuttaa nimittäin hauskalta harrastukselta!

Tänään olisi tarkoitus taas vaihtaa Moosun ruokarytmi takaisin kahteen päiväannokseen, mutta vielä tämä päivä taitaa mennä riisiin sotketuilla nappuloilla. Mahaa suojaavaa lääkettä pitäisi myöskin olla vielä täksi päiväksi, joten peukut pystyyn, että huomenna meillä olisi jo pikkuisen normaalimpi koira.


Sitten toisena tärkeänä asiana: pikku nappula on uskaltautunut ensimmäisiä kertojaan tutkimaan ympäristöä häkin ulkopuolelta! Olen nyt hurjan ylpeä pikku Armanista. Poitsu ei oikein tiedä miten olisi, kun tavallaan kaikki kiinnostaa ja samalla se kaikki hirvittää niin hirveästi, että pitää saada hyppyloikkasätkyjä ihan tyhjästä. Vauhtia ei siis puutu ja koko ajan saa kyllä olla silmä tarkkana, ettei vaan mennä naapurihäkille tekemään liian läheistä tuttavuutta... Pitkän rallin jälkeen onkin hyvä nukahtaa ikiomaan riippumattoon:

Eilen myös Armani tapasi isäni, eli "lomahoitajan". Hieman vaan jänskätti, mutta eiköhän noistakin kaverukset saa aikaan.


Tänään on ollut ihan hyrskynmyrskyn-päivä, aamusta alkaen on vaihdettu Nanan ja Remun kaappiin purut (yllättäen en tajunnut että puruja ei ollut, niin pääsinpä sitten kauppaankin), lenkitettyä koira, keitettyä riisiä, siivottu Armanin häkkiä ja juoksutettu kaikki, nyt olisi vielä edessä gerbiilien juoksutus, purujen vaihto ja koko sinsulan siivous.. ja koska vieraita tulee, niin aion imuroida ja mopata muunkin huushollin. Huh!

Ja eikun hommiin!

Sweet-Chins Remulus

Sweet-Chins Remulus

Syntynyt: 25.02.2007
Kuollut: 09.01.2014

Rotu: Chinchilla

Väri: Sapphire ebony

Paino: 604g

Lempinimet: Remu, Vömpi, Pulla, Remppa

 Remulus muutti sinsulaan tyttärensä Nanan kanssa 25.9.2011, eli herra oli jo 4-vuotias. Samalla hän on toinen ensimmäisistä chinchilloistani. Remuluksen vanhemmat ovat kotoisin Tanskasta ja meille Remulus muutti Antique's-sinsulasta. Luonamme Remulus jakaa sinsuhuoneessa sijaitsevan kaappihäkin Nanan kanssa. Tästä voikin päätellä, että poika on kastroitu Nanan synnyttyä.

Remulus on aika rauhallinen, hyväkäytöksinen chinchilla, joka nauttii pään ja kylkien rapsuttelusta, sekä sylissä ollessa masuakin saa rapsutella. Ihmisrakaskin hän on ja tykkää antaa pikkupusuja. Parhaita paikkoja ovat Remun mielestä olkapää, selkä ja pää, sekä mahdollisimman ahtaat kolot. Herra ei pidä liian korkeista paikoista, eikä loiki yhtä hurjia hyppyjä kuin tyttärensä, vaan viihtyy vapaalla lähinnä lattiatasossa olevia aktiviteetteja tutkien. Parhaiten Vömppiksen tunnistaa vasemman korvan lovesta, jonka hän oli saanut entisessä kodissa muistoksi toiselta herrasmiesmäiseltä cinculta. Remuluksen suurin herkku on näkkäri, joka tunnistetaan jo paketin ja halkaisun äänestä.

Luonani Remulus viettää aikaansa oloneuvoksena, joten häntä ei tulla viemään näyttelyihin, eikä ymmärrettävistä syistä voi enää saada poikasia.

Remuluksen löydät myös petsiestä!

Kuvia Remusta:

Remulus soffan käsinojalla.

Ensimmäinen kuva jonka näin Remusta!

Ensimmäinen kotimatka, Remu nukkumassa taka-alalla.

Remulus juoksentelemassa.

Siistiä kylpemistä.

Antique's Nana

Antique's Nana

Syntymäpäivä: 08.04.2010

Rotu: Chinchilla

Väri: Sapphire ebony

Paino: 511g

Lempinimet: Nanu, Kuuno, Nampi, Nappula

Nana saapui sinsulaan 25.9.2011 isänsä Remuluksen kanssa Antique's-sinsulasta ja on täten toinen ensimmäisistä chinchilloistani. Duo jakaa keittiössä olevan itse rakennetun kaappihäkin.

Antique'sin sivuilta löytää myös Nanan äidin, Chinca's Ophelia Noralynin!

Vauhtia tältä tytöltä ei puutu ja olkapään kautta singotaan juoksentelemaan heti luukun auetessa. Jos Nana saisi itse valita, hän luultavasti vallottaisi koko huonetta 24/7. Turvallisuussyistä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, joten välillä tyydytään kotihäkissäkin palloiluun. Luonteeltaan Nanuli on hieman säikky, mutta hetken tutkailtuaan uskaltaa paljonkin. Sylissäolo ei miellytä suunnattomasti, eikä tassujen rasvauskaan nyt mitään herkkua ole, mutta eiköhään tyttö iän myötä rauhoitu. Nanan lempiherkkua on ehdottomasti näkkäri ja kuivattu omena, sekä omenapuun oksat.

Terveys neitokaisella on muuten hyvä, mutta Nana on kärsinyt turkinpurentaongelmasta alkuvuodesta 2012 saakka ja välillä painokin pääsi putoamaan, mutta turkin järsintä on rauhoittunut muuton ja "oman" huoneen saamisen jälkeen. Nana on täysin perheenjäsen ja lemmikki, eli hän ei käy näyttelyissä, eikä hänellä tulla teettämään poikasia.

Nanan löydät myös petsiestä!

Kuvia Nanasta:

Nanu!

  

Kotimatka Antique'silta, Nana vasemmalla.

Nana vasemmalla, Remu oikealla.

 

Pusumyyrä.

Ensimmäinen näkemäni kuva Nappulasta!

Moosu-koira sairastaa, häntä hellikäämme

Morellolle nousi eilen kuume, 39,3 astetta. Oksentelut eivät loppuneet aamupäivään ja ulinat lisääntyivät, joten päädyttiin lähtemään päivystykseen puoli seitsemän aikaan illalla (tähän mennessä pieni oli oksentanut jo yli kymmenen kertaa). Itse epäiltiin jo suolitukosta, mutta onneksi se huoli oli aiheeton.

Autossa Moosu osasi hienosti oksentaa juhlapöydän konvehteja-rasiaan, olipa siis jotain mitä näyttää lääkärille. Paikan päällä annettiin nesteytystä ihon alle, sekä pahoinvointia estävä lääke, kotiin saatiin mukaan mahalaukkua suojaava lääke (ettei ruoka ärsytä) ja haitallisia bakteereja tuhoavaa lääkettä... onneksi noita ei tarvitse antaa kuin nyt muutamana päivänä, kun lääkkeiden välillä pitää olla vähintään puoli tuntia väliä ja toisen lääkkeen jälkeen vasta tunnin päästä saa syödä, tänäänkin saatiin siis ruoka vasta 10:30 maissa. Huh-huh. Taudin oli mitä luultavimmin aiheuttanut kuukauden masussa ärsyttänyt muovinpala.

Nyt ollaan onneksi selvitty aamu oksentelematta, vaikka masu vähän vielä onkin sekaisin. Poitsu saa vielä ainakin tämän päivän ottaa ihan rauhassa löhöillen. Pus!

Kotiutuminen

Eilen sitten tuli noudettua pikkumies kotiin. Tuntui jotenkin karulta erottaa pikkuiset toisistaan ja jättää siskot kahdestaan, mutta eri teille poikue olisi kuitenkin joutunut, mitäpä sitä siis hirveästi märehtimään. Matka oli pitkä, mutta tyyppi nukkui urheasti n. 90% ajasta. Jos itse olisin siunaantunut yhtä pätevillä unenlahjoilla, nukkuisin luultavasti itsekin 90+% ajasta. Kotiin selvittiin ja huoli muista karvanakeista kaikkosi hetkessä, kun cincut olivat luukulla vastassa. :3


Armiksella on unenlahjojen lisäksi mitä mainioin ruokahalu, joka ei haittaa pätkääkään. On vaan hyvä, että syö normaalisti! Tässäkin tuhoutuu jälleen yksi briketti:

Suhtautuminen Armaniin on ollut mitä mainioin, ei ole kuulunut säksätystä tai muitakaan mystisiä kiukkuääniä. Poitsu on lähinnä kiinnostanut niin valtaisasti, että hätäpäissäni askartelemani pahvinpalat on kiskottu häkin edestä pois tähän tapaan:

Tässä myös parit kuvat aamuhulinoilta, viimeistään vikasta kuvatuksesta voi päätellä jonkun olevan kylvyn tarpeessa...

Tänään on ollut hiukan surku päivä Morellon takia, reppana on eilisen maalla juoksentelun jäljiltä niin poks, että oli sitten oksentanut aamulla kaiken ylimääräisen olohuoneen matolle ja sohvalle. Mukana tuli myös yhden muovikoiralelun jalka, jonka Morello oli nielaissut joskus pääsiäisen aikaan mummulla. Sitä vähän ihmettelin. Siivoushommeloisia tuli siis harrastettua! Nyt vaan toivotaan Moosumiehelle hurjasti parantumista ja toivotaan, että vesi maittaisi. Koiruus on ihan umpiväsynyt ja hetki sitten kuului jokin vinkaisun ja haukotuksen välimaastosta oleva ääni, mutta ilmeisesti hätä ei ole suuri, kun tuli jatkamaan tuohon viereen unia. Jos tuntuu että kipuja on, niin sitten singotaan lääkäriin mars mars! Pitäkäämme peukkuja.

Myy ja Sohvi

 Myy, Sohvi

Syntymäpäivä: Tarkka ei tiedossa, vietetään 28.10.2010
Sohvi kuollut 1.1.2014.

Rotu: Gerbiili, mongolian

Värit: Myy: black, Sohvi: agouti

Lempinimet: Ymyymy, Soffo

Myy ja Sohvi muuttivat meille uudenvuoden aikoihin, vuoden 2010 puolella. Aikaisempi gerbiilitrio koki erotuksen, kun pienin joutui suurimman alistamaksi. Pienemmät Ror ja Snö jäivät asumaan kahdestaan ja suuri Menkkis muutti uuteen terraan, johon hänelle haettiin pari karvahäntää kaveriksi. Vanha trio matkusti lopulta sateenkaaren toiselle puolen, Ror viimeisenä, ja Sohvi ja Myy muuttivat Snön ja Rorin vanhaan dunaan asumaan.

Myy on hyvin vilkas ja selkeä pomo. Vapaana ollessa Myy on se, joka ensimmäisenä tunkee nokkansa joka paikkaan ja pinkoo ympäriinsä kuin tasmanian tuholainen. Hän osaa kuitenkin pönöttää paikallaan sylissä ollessaan, mutta saa säikähdyshepulin, mikäli tapaa Morello-koiran. Myyn omituisimpia tapoja on piilottaa ruoka ruokakupista ympäri dunaa.

Sohvi on hyvin pieni, normaalia pienempi gerbiili. Sohvi tarvitsee ajoittain apua sisareltaan, sillä hänellä on synnynnäinen epämuodostuma tassussa. Tassu ei kuitenkaan ole estänyt Soffeloamme elämästä normaalia elämää, vapaalla hän välillä saattaa pinkoa nopeammin kuin Myy. Sohvi on mitä kiltein syligerbiili, eikä pelkää Morelloa. Sohvi uskaltaa paljon ja tekee Myyn perässä mitä typerimpiä juttuja. Update 4.1.2014: Sohvi kuoli kasvaimeen 1.1., kuitenkin kivuttomasti nukahtaen. Tyttö eli elämänsä urheasti loppuun asti.

Gerbiilit ovat kuuluneet elämääni jo 15-vuotta, ensimmäiset gerbiilini sain ensimmäisellä luokalla: Nipsun (agouti) ja Tipsun (black). Heitä seurasi Vilpu (agouti) ja Lumihiutale (pied nutmeg), sekä tämän jälkeen meillä asustivat agouti-veljekset Fasu, Nekku ja Pähkinä. Ennen Sohvia ja Myytä asuntoa elävöittivät Snö (silver point), Menkkis (argente) ja Ror (agouti). Gerbiileissä on aina ollut oma viehätyksensä ja veikkaanpa, että uusia sukupolvia tullaan tapaamaan luotani tulevaisuudessakin.

Iltahuli ja Armisjännitys

Viikonloppu on täällä, flunssa alkaa olla voiton puolella ja äitienpäivä kolkuttelee oveen! Tänään matkataan siis äitini luo viikonlopuksi ja pienimmät möhömakkarat jäävät pariksi yöksi omaan rauhaansa pörisemään, ikävä tulee. Nana ei oikein siedä matkustusta, joten näin on parempi. Morello onneksi lähtee tyynyksi mukaan reissuun. Ennen matkustamista olisi kuitenkin edessä siivoilua, pakkailua ja purujen vaihtoa.

Sunnuntaina se sitten koittaa, Armanin nouto! Ajellaan Eurajoelle, missä sijaitsee Abyss-kasvatuksen sinsula. Siellä saakin sitten tutustua Armanin sisariin, vanhempiin ja taisipa tuolla olla joku isoisoisä... vai olikohan se äiti? Jännittää vietävästi pikkumiehen saapuminen ja nykyisten söheltäjien suhtautuminen. Alussa Armani majoittuu nykyisten sillojen matkailuhäkkiin, mutta tarkoituksena on rakennella kaappimallinen häkki hänelle ja tuplata nykyisten cincujen asumuksen koko. Projektia siis tulee riittämään.

 Armanin ensimmäinen poika(mies)boksi:

 

Tässä muutamia kuvia eiliseltä Remun ja Nanan iltavilskeeltä:

Remu-rempulainen:

Kummituscincu Remu:

Puolionnistunut yhteispotretti "Nana ja Ahteri":

Turkinoikomista a'la kummitus-Nana:

Pari pientä Remulusta:

Pirtek Danza D'Morello

Pirtek Danza D'Morello

Syntymäpäivä: 06.11.2006

Rotu: Welsh corgi pembroke

Väri: Tricolor

Paino: 20-21kg

Lempinimet: Moosu, Mössö, Moogi, Mortsu

Morellon kanssa tapasimme ensimmäistä kertaa marraskuun loppupuolella, vuonna 2006. Muille pennuille kelpasi äidin eväät, mutta tämä töpöhäntäinen apina päätti rohkeana syödä meikäläisen sukan (tai no, puolet siitä). Selvää sielujen sympatiaa ensi hetkestä lähtien ja näin löysin rakkaan koirani. Nimikin oli jo päätetty, Tom Morellon mukaan. Moosu muutti meille 25.12.2006 ja samalla oli minun joululahjani, paras kaikista koskaan saamistani.

Luonteeltaan Morello on muiden corgien tapaan hyvin itsepäinen kaveri, mutta rakastaa ihmisiä yli kaiken. Kaikki kadulla vastaantulijat tulisi päästä tervehtimään rapsutusten toivossa ja kaikista parasta on, jos joku tulee kylään. Jos leikki ei automaattisesti suju, niin Morello kyllä osaa komentaa.

Morello on ollut koko ikänsä lähestulkoon perusterve, leikkaamaton koira. Terveyshistoriikista löytyy rokotusten lisäksi perinteistä vatsavaivaa, maitokulmahampaiden poisto, sekä korvatulehdusta. Vuonna 2009 Moosun tassut menivät yllättäen äärimmäisen huonoon kuntoon: iho kului puhki, anturat haisivat ja lopulta kynnet saattoivat vain "tipahtaa". Asiaa selvitettiin pitkään eri lääkäriasemilla ja rahaa paloi. Apu löytyi kuitenkin eläinklinikka Tähdestä, missä Morellolta otettiin koepalat selästä ja takatassuista, sekä saatiin asianmukainen kotihoito: lähes puoli vuotta kestävä kortisonilääkitys ja oikeanlaiset tassujenpesuaineet. Mitään vakavaa ei löytynyt ja nyt vaiva on poissa. Viimeisimpänä terveysongelmana on ollut hot spot-ihottuma, joka on sekin jo hoidettu alta pois.

Lisää faktoja:

Ruoka: 

Nappulana Belcando Adult Dinner, lisänä Mirracoat-öljy, sekä tonnikala. Vaihtelevasti raejuustoa, piimää tai jugurttia.

Lempiherkut: 

Dentastixit, biscrock-keksit, juusto, nakit, näkkäri.

Temput:

"Anna tassu" + "anna toinen" (antaa toisen tassun), tässä toimii myös "läpy!", "kieri" (vain vasemmalla kyljellä), "seiso", "istu", "pusu" (osaa antaa myös pyydetylle henkilölle), "hyppää", "missä x" (löytää henkilön), tunnistaa kaikki lelunsa nimeltä ja osaa noutaa ne pyydettäessä.

Lempilelut: 

Pallo, Wubba, lelu, Ammuu, pupu, solmu, Saku, dinosaurus ja oikeastaan kaikki muutkin. :D

Asioita joille Morello haukkuu:  

Puhelin, aivastukset, ovikello ja koputukset, uroskoirat, sateenvarjot.

Tätä Morello ei voi sietää: 

 Märkä keli, suihkut, kynsien leikkaaminen, korvien puhdistus, imurointi.

Harrastukset: 

Flyball, lenkkeily, piilotusleikit, älypelit.

Värifaktoja:

Morellon viikset ovat oikealla puolen mustat, vasemmalla valkoiset. Moosulla on puolikauluri vasemmalla puolen.

Morellon löydät myös Petsiestä!

Joitakin kuvia:

Moosu rakastaa kesää, muttei punkkeja.

 Morello on joskus ollut ihan pikkuinen piski.

 

Morellon ensimmäinen koirakoulu keväällä 2007.